Mukava kesäkaupunki.
Sellaisia markkinoivat olevansa lähes kaikki Suomen kaupungit.
Mutta tottahan se taitaa olla, että niin Hangossa, Oulussa kuin Rovaniemellä on kesällä huomattavasti mukavampaa kuin talvella.
Koska puolet vuodesta menee selviytymistaistelussa jäisillä kaduilla, lumipyryissä ja poskia kirvelevässä pakkasessa, tästä paremmasta puoliskosta on revittävä kaikki mahdollinen irti – kuin talven vararavinnoksi.
On vaikea uskoa, että vihreyteen purskahtanut kesä-Oulu on sama paikka, jossa hytistään kinosten keskellä tammikuussa.
Kun tuomet, omenapuut ja syreenit kukkivat, silmä ja mieli lepäävät. Ei tarvitse irvistellä räntäsateessa.
Täällähän on superkauniita pikku saaria vaikka muille jakaa.
Komeat puistot rytmittävät keskustan kortteleita.
Meren ja joen rannoilla mutkittelevat mahtavat ulkoilureitit.
Ei pidä jännittää, lentääkö pyrstölleen liukkailla kävelyteillä. Kenkä pysyy kyllä asvaltilla.
Kesäauringossa täytyy keskittyä askellukseen kuitenkin sen verran, ettei nilkka väänny mukulakivillä.
Ja kappas, täällä on ihmisiäkin. Patioilla turistaan ja tapahtumissa viihdytään.
Helmikuussa nämä tyypit lymyilevät vilttien mutkissa kotisohvillaan. Kesäkaupungin uinuessa tori ja keskustan kadut saavat ammottaa aavemaista tyhjyyttään.
Aina, kun saavun junalla Oulun rautatieasemalle ja kävelen laukkuni kanssa Hallituskatua pitkin, tarkastelen kaupunkia eri tavalla.
Kun on ollut hetken pois tutuilta kulmilta, voi miettiä, että tältäkö täällä näyttää muualta eksyneen silmin.
Näitä havahtumisia tulee kesäisin muulloinkin kuin junailujen päätteeksi.
Talvi-Oulusta kesä-Ouluun matkanneena nimittäin tuntuu suorastaan siltä kuin seikkailisi turistina omassa kotikaupungissaan.
Kaikki on niin erilaista.
Ehkä ”mukavassa kesäkaupungissa” asumisen etuihin kuuluu, että lämpimämpinä kuukausina voi toisinaan leikkiä olevansa lomareissulla.