Olli-kettu hiippaili kohti metsälampea. Aamu oli valjennut auringon kavutessa taivaalle, mutta ilma oli silti vielä utuinen.
Metsän kasvit ja puut olivat viime viikkojen aikana paljastuneet lumen alta kukin kerrallaan ja nyt metsä oli jo käytännössä sula. Myös metsälammen jäät olivat hävinneet.
Lammelle tullessaan Olli kurotti käpälänsä veteen hieman vilvoitellakseen.
Samassa kettupoika kiskaisi käpälänsä pois hyisestä vedestä ja mietti mielessään, että uimakelit saisivat vielä odottaa.