Niin kuin leninkiliike Ellen Jääskeläisen nimestä saattaa päätellä, siellä myydään mekkoja. Tänä vuonna ne tekevät kauppansa erityisen hyvin, sillä muotilehtiä lukemalla ei ole saattanut jäädä epätietoiseksi siitä, mitä naisen "pitäisi" nyt pukea päälleen.
Tämänhetkinen mekkomuoti ei vaikuta kovin tiukkarajaiselta, vaan päälleen voi sujauttaa yhtä lailla pitkän tai lyhyen, pussihihaisen tai olkaimettoman ja yksivärisen tai kirjavakuosisen luomuksen -- pääasia, että se on mekko.
Tänä kesänä valmistujaisjuhlia viettäneet nuoret naisetkin ovat todenneet, että mekko on pop. "Vielä muutama vuosi sitten kysyttiin hyvin paljon jakkupukuja, mutta nyt lähes kaikki ovat tulleet hakemaan mekkoja", myyjä Pirkko Räisänen kertoo.
Ellen Jääskeläisen liikkeellä on oululaisten naisten vaatettamisessa pitkät perinteet: liike on perustettu jo vuonna 1942. Aluksi se sijaitsi Isollakadulla siinä kohdassa, missä nyt on Yliopiston apteekki. Nykyisellä paikallaan Puistolan talossa vaateliike on toiminut vuodesta 1968.
Pirkko Räisänen ja Anne Mäntynen ovat molemmat myyneet vaatteita Ellen Jääskeläisellä 1970-luvulta saakka. "Meillä ei henkilökunta vaihdukaan", naiset nauravat. "Meille on muodostunut paljon vakiasiakkaita. Monesti tietää jo päällepäin, kun asiakas astuu ovesta sisälle, mitä hän on etsimässä."
Anne Mäntynen muistaa, että kolme vuosikymmentä sitten mekkoja ostettiin yleisesti työkäyttöön. Nuoret naiset hankkivat tuolloin tanssileninkejä. Tänä päivänä tanssimekkoja ei nuorten suosimissa yökerhoissa nähdä, koska tanssikulttuurikin on täysin muuttunut.
Pitkien housujen käyttö naisilla alkoi yleistyä Mäntysen mukaan 1970-luvulla, ja sitä myötä mekko menetti asemiaan arkivaatteena. Mekkoja ostetaan nykypäivänä varsinkin juhlakäyttöön.
Ajat ovat muuttuneet siinäkin mielessä, että housuihin tottuneille naisille juhlamekon osto ei välttämättä ole ollenkaan ilon aihe. Ainakin Ellen Jääskeläiselle mekko-ostoksille perjantaina tullut Hilkka Karjalainen pitää prosessia melko tuskallisena.
"En oikein ole mekkoihmisiä, korkeintaan saatan pitää mökillä trikoomekkoja. Housut jalassa on paljon mukavampi kulkea", pojan häihin ja iltajuhlaan mekkoa etsivä Karjalainen ilmoittaa.
Karjalaisen sovitellessa kiiltäviä iltapukuja liikkeeseen astuu Orvokki Ahosola, joka muistaa käyneensä Jääskeläisellä 1950-luvulta saakka. Hän suhtautuu mekkoihin myötämielisemmin. "Silloin kun olin töissä, niitä tuli osteltua, mutta ei nyt eläkkeellä enää niin paljon. Joskus ostan kyllä ihan arkikäyttöönkin."
Anne Mäntynen on sitä mieltä, että arkileningeille olisi kysyntää tänä päivänäkin, mutta niitä on vaikea löytää.
"Aikuiset naiset haluaisivat hihallista arkileninkiä, joka on edestä auki, mutta nykyajan valmistajat eivät tunnu olevan valmiita panostamaan niihin. Ikäihmisillekin tarjotaan hihattomia mekkoja, mikä ei ole niin kiva juttu", hän toteaa.
Entä mitkä olisivat tällä hetkellä sen kaikkein muodikkaimman mekon tuntomerkkejä? "Vyötärö tulee esille, helman pituus on polven alle ja helma on levenevä tai epäsymmetrinen", Mäntynen luettelee. "Ja valitettavasti myös se hiattomuus."
Useamman vuosikymmenen kokemuksella hän ajattelee asiat aikuisen naisen kannalta.
