Kesän rockfestivaalien pikku jättiläinen Haloo Helsinki! sulattaa grungen, punkin ja hevin sävyjä poprockiinsa.
Viime syksynä ensimmäisen levynsä julkaissut helsinkiläiskvartetti soittaa tanakkaa rockiaan festivaalien ohella myös isoissa urheilutapahtumissa, tänään Oulussa Sunny Power Cupin avajaiskonsertissa noin 8 000 kisapassilaiselle.
Bändin kesärundi alkaa siis Oulusta, mutta yhtyettä voi kuulla tänä suvena myös Seinäjoen Provinssirockissa, Himoksen juhannuksessa ja uudelleen Oulussa Qstock-festareilla.
"Oikein hauskaa on, että meille on buukattu paljon keikkoja, mutta vähän kyllä jänskäämme kesän isoja festareita", yhtyeen laulajabasisti Elli kertoo.
Laulajabasistin ranteessa roikkuu kahden vuoden takainen Provinssirockin festariranneke. Hän kertoo käyneensä musiikkia ahkerasti harrastavan isänsä kanssa keikoilla jo pikkutyttönä ja jo ennen Haloo Helsinki! -yhtyeen aktiivisempaa aikaa rocktapahtumissa ympäri Suomen.
Kaksi vuotta sitten Ellin veti Provinssirockiin tulevana lauantaina Oulussa konsertoivan ex-Guns and Roses -yhtyeen basisti Duff McKagan.
"Olen ollut ihan hulluna Gunnareihin jo pienestä pitäen, ja itse asiassa rokkijutskat tulivat elämääni, kun yläasteikäisenä näin yhtyeen uudemman version Levyraati-ohjelmassa."
Haloo Helsinki! -bändin viime syksynä ilmestynyt ensimmäinen pitkäsoitto kantaa yhtyeen nimeä. Levyä voisi kuvailla monien musiikkityylien sulatusuuniksi. Rouheasti soittavan kvartetin musiikista voi kuulla kaikuja englantilaisen glamrokkari Marc Bolanin 1970-luvun alussa ohjastamasta T Rexistä tai purkkapopballadien Blondiesta.
"Uudelle levylle koetamme saada musiikista entistä enemmän yhtyeen itsensä näköistä", Elli tiivistää.
Omiksi suuriksi esikuvikseen Elli nostaa Janis Joplinin ja Juice Leskisen.
"Jouduin pienestä pitäen kuuntelemaan Juicea autossa, mutta onnekseni jouduin, koska hokasin jossain vaiheessa itsekin, kuinka hieno artisti hän on", Elli kertoo.
"Leskinen oli Junnu Vainion tapaan nokkela ja taitavasti lauluntekstejä riimittävä sanoittaja, jonka perinnettä olen koettanut kunnioittaa sanoitusten pätkiä ja tekstiaihioita kirjoittaessani."
Lentopalloa Elli ei ole ehtinyt koulun voimisteluntuntien jälkeen pelata, mutta partiolainen hän on ollut kymmenen vuotta.
"Joillekin muusikoille keikkapaikan karsea takahuone saattaa oll isokin järkytys, mutta partiossa monenlaisia metsiä samonneena en kauhistu enää mistään."