Kouluissa opimme jo hyvin varhaisessa vaiheessa otsikossa mainitun tosiasian. Tottahan se on silloin, kun ollaan omaksumassa uutta oikeaa asiaa, jota myöhemmän elämämme aikana tulemme tarvitsemaan.
Kertaus voidaan ilmaista myös sanalla uusinta. Tuo ilmaisu uusinta alkaa tuoda jo enteilyä jostakin epämiellyttävästä, voisipa sanoa, että ilmassa alkaa leijua kitkerää palaneen käryä.
Televisio melkein pullistelee uusintoja ja uusinnan uusintoja. Monet ohjelmat uusitaan jo samana päivänä ja toisilla kanavilla seuraavina päivinä.
Meille on tarjolla useita maksullisia mainoskanavia. Samat mainokset katkovat ohjelmia ja pauhaavat niissä toistaen omaa yksitoikkoista sanomaansa. Mikäli joku ohjelma kiinnostaa, on se tallennettava ja katseltava myöhemmin rullaten mainokset ohi. Toistuvilla mainoksilla on esimerkiksi minulle sellainenkin vaikutus, että en varmasti osta mitään liikaa mainostettua.
Meillä on yksi kanava, jonka ei pitäisi olla mainoskanava, mutta totuus on toinen. Tämä mainoksista vapaa kanava mainostaa omia ohjelmiaan niin paljon, että kun puhki mainostettu ohjelma viimein esitetään, ei sitä enää halua nähdä eikä kuulla. Esittäjien kasvot ja puhutut asiat ovat kuin loppuun kuluneet talvisodanaikaiset saappaat. Kanava vaihtuu heti, tai noudatetaan lapinmiehen ohjetta, joka kuuluu "käytä ohovia".
Televisiossa esiintyviä ammattilaisia valittaessa oli työhön pyrkijälle tärkeä omata kaunis "radioääni", olipa kyseessä nainen tai mies. Tuo valintaperuste on heitetty roskakoriin jo jonkin aikaa sitten. Esimerkiksi naisista useat puhuvat rääkkyvällä, pinnallisella äänellä, ja tuntuu joskus siltä, että tukehtuminen on lähellä silloin, kun viimeinen tavu korostaen kiljaistaan ulos. Sekä hengityksen tahdittaminen että äänen avaaminen ovat myös usein jääneet oppimatta. Rääkkyvällä äänellä uusiminen moninkertaistaa uusinnan vastenmielisyyden. Onneksemme muutama poikkeus valituissa ammattilaisissa pelastaa hieman tilannetta.
Toivotaan jatkossa kauniita naisten ja upeita miesten ääniä sekä tuoreita ohjelmia kohtuullisesti toistettuna.
Oiva Välikangas Ii