Mitä tapahtuu, kun Tosi Paha Pukki pääsee irti?
– Kukaan ei jää kylmäksi. Posket alkavat rusottaa ja muun muassa lahjat vaihtavat omistajaa. Keikalta ei koskaan poistuta säkit täynnä.
Mistä tykkäät?
– Joulu on antamisen aikaa. Tarvitaan vain annos tajunnanvirtaa, niin antaminen ja jakaminen saavat aivan uusia ulottuvuuksia. Mietitään firman pikkujouluja. Siellähän toimari pitää väkinäisen puheen. Juuri ennen kuin juhlat kuolevat, minä nostan tunnelman nextille levelille.
Mitä et voi sietää?
– Mielensäpahoittamista. Se ei ole mikään kansalaisoikeus, että saa olla naama nyrpällään mistä tahansa asiasta. Se on minun yksinoikeuteni! Jos kutsut kylään Tosi Pahan Pukin ja annat laatikollisen raaka-aineita setin rakentamiseen, niin niistä raaka-aineista leivottua kakkua on tarjolla. Ethän tilaa ravintolassakaan etanapannua, jos et tykkää nilviäisistä.
Millä liikut?
– Juu en liiku porolla. Asetu konnuuttasi porojen asemaan. Miltä tuntuu repiä tällaista mätisäkkiä reessä, jonka jalasten alla on kuivaa sepeliä?
Onko pelkoa tai toivoa, että sinuun törmää myös muulloin kuin joulun aikaan? Missä kenties?
– Ajattelitko, että asun muun ajan vuodesta jossain luolassa? Nyt valoja tauluun! Ilmestyn tasan minne tahansa ja milloin tahansa. Pistokokeita on tehtävä pitkin vuotta. Teen aika paljon kotikäyntejä. Yleensä silloin, kun talon isäntä on työmatkalla. Parasta on yllätyksellisyys. Jos heinäkuussa ovelta kuuluu ”pim pom” ja oven takaa löytyy rakastettu, komea ja muutenkin kova punanuttu, on se taattua #nevöfoget-settiä.
Mitä teet, kun et pukkeile?
– En ymmärrä kysymystä. Jos hauki saisi aivopierun ja päättäisi, että ”tänään en olekaan kala”, sehän hukkuisi! Tai jos muorille ilmoittaisin joulun jälkeen, että pukkeilu menee tauolle, niin kruunukynttilöillä fiilisteleminen saisi äkkiä uuden merkityksen. Kerran pukki, aina pukki.
Mikä on työssäsi mieluisinta?
– Raaka vinoilu on mitä suurin rakkauden osoittamisen muoto. Tekonokkela toisten morkkaaminen on parasta, mitä voi tehdä housut jalassa. Toki joskus on menty myös ilman.
Virallisestihan minä tiedän kaikista ja kaikesta kaiken. Kaikki tieto on kerättynä nahkakantisiin kirjoihin. Oikeasti parhaat sisällöt nousevat siitä hetkestä ja paikalla olevasta yleisöstä. Ja muutamalta taktiselta syväkurkulta. Antakaa minulle, niin annan kahdesti takaisin!
Kuvaile karmeinta pukkikeikkasi?
– Aina hauskaa olla pittää, mutta karmeinta on se, kun yleisö on enemmän humalassa kuin minä. Ääliö saa olla, mutta ei känniääliö. Keikan aikana on turha alkaa kilpalaulaa minua suohon, sillä maineeni ja yleisen tarjonnan säilyttämiseksi väännän Väinämöisen siltaan.
Mitä teet kaikkein mieluiten?
– Levitän joulun sanomaa. Joskus sitä saattaa lennähtää seinille ja jopa kattoon. Tärkeintä on, että minun ja kuulijoideni kohtaamisissa on makua ja mausteita. Jos tänään kohtaamme, muistat minut huomennakin.
Mitä et tekisi mistään hinnasta?
– En ryvetä aidon, oikean joulupukin perintöä. Sitä saa, mitä tilaa. Jos Tosi Pahasta Pukista ottaa pois sanan ”tosi”, jää jäljelle hallitumpaa mutta silti tiukkaa meininkiä. Jos riisutaan vielä pois sana ”paha”, kunnioitetaan perinteitä viimeisen päälle. Jos vielä enemmän riisutaan, tulee vilu.
Oletko koskaan joutunut ottamaan jalat allesi?
– Ainakin askeleen taakse. Makeinta on se, kun yleisössä on oma myyrä. Joku, jota saa hiillostaa urakalla ja joka osaa pelata peliä yhteisillä, salaisilla säännöillä. Varsinkin pikkujouluissa saatetaan tarjoilla alfauros-drinkkejä. Kun niitä nauttineet alkavat ”pelastaa pulassa olevaa leidiä”, joka oikeasti on kanssani juonessa mukana, saa olla tarkkana.
Onko pussattu?
– Herrasmies ei kerro, mutta todellakin on. Vaikka minne. Syliinkin moni haluaa istumaan. Ja sille eräällekin sähäkälle punapäälle tiedoksi: minulla oli taskussa matkapuhelin.
Onko kiskottu parrasta?
– Ei. Yhteinen salaisuus on mukavampi kuin spoilaaminen. Auktoriteetilla on iso vaikutus.
Jos oikein kovasti kiskoisi, mitä parran takaa paljastuisi?
– Kaksi kovaa ämmää: marraskettä ja Mastix-partaliimaa.
