Vaalit eivät Afrikan maissa ole harvinaisia. Aivan liian usein niitä kuitenkin leimaavat vilppiepäilyt, syyttelyt, uhkailu ja väkivalta. Jos joku henkilö tai puolue on kerran päässyt valtaan, se ei hevin siitä luovu.
Tähän taustaan nähden Kenian viikonloppuiset vaalit olivat ilahduttava poikkeus. Ne olivat aidot ja vapaat ja johtivat vallan siirtymiseen oppositiolle rauhallisesti ja järjestäytyneesti. Tämä maassa, jota presidentti Daniel arap Moi on hallinnut itsevaltiaan tavoin vuodesta 1978 ja jonka asioista Kanu-puolue on vastannut koko 39-vuotisen itsenäisyyden ajan.
Kanun ehdokas Moin seuraajaksi oli Kenian ensimmäisen presidentin poika Uhuru Kenyatta. Moni saattoi odottaa, että vaalivoitto tavalla tai toisella järjestettäisiin hänelle. Tuloksena kuitenkin oli opposition ehdokkaan Mwai Kibakin selvä ja kiistaton voitto.
Kenia on yksi itäisen Afrikan avainvaltioista. Sen lähialueilla sijaitsevat Somalia, Sudan ja Kongo eli joukko lähes romahtaneita maita, joista kaikista on viime aikoina saatu myönteisiä tietoja kasvavista rauhantoiveista. Kenian vaalit voivat osoittautua alueella tärkeäksi esimerkiksi afrikkalaisen demokratian mahdollisuuksista.
Tämä kuitenkin edellyttää, että uusi presidentti Kibaki pystyy edes jotenkin vastaamaan synnyttämiinsä odotuksiin. Hän ei nimittäin ole mikään ulkopuolinen poliitikko, vaan entinen Kanu-puolueen ministeri ja varapresidentti. Toisin sanoen hän on tiiviisti kytköksissä maata hallinneeseen valtaeliittiin.
Daniel arap Moin loppuvuodet ovat merkinneet Kenialle taloudellista ja moraalista rappiota. Siitä syntyi kenialaisten halu muutokseen, mutta samalla Keniasta on kehittynyt yksi maailman pahiten korruptoituneista maista. Kibaki lupasi muutosta juuri tähän: hän aikoo puhdistaa maansa korruptiosta.
Äänestäjät ottivat lupauksen ilolla vastaan, mutta se merkitsee samalla, että 71-vuotiaan presidentin ja löyhästi kootun oppositiorintaman pitäisi pystyä muuttamaan maan tapaa, eikä sitä voi tehdä astumatta monille varpaille. Perustuslaki aiotaan uudistaa pikaisesti, ja Kanu-puolueen valtarakenne juuria pois.
Jos Kibaki tässä onnistuu - mikä on vielä kaukana varmasta - äskeiset vaalit jäävät Afrikan uuden historian yhdeksi virstanpylvääksi. Urakka on hyvin vaikea, mutta lähtökohta on hyvä. Kenia on köyhtynyt ja sen infrastruktuuri kehnossa kunnossa, mutta valta on vaihtunut ja tunnelma on juuri nyt optimistinen ja vapautunut, vastakohtana menneille vuosille. Afrikka tarvitsee kipeästi menestystarinoita, ja Kenia on nyt saanut mahdollisuutensa muuttua sellaiseksi.