Harva nykymiehistä voisi kuvitella käyttävänsä korkokenkiä. Ennen oli kuitenkin toisin. Korkokengät kehiteltiin alun perin miesten käyttöön. Noin kolme senttiä korkea niin kutsuttu ratsastajan korko otettiin käyttöön 1500-luvulla.
Sen tarkoitus oli estää ratsastajan jalkoja luisumasta eteenpäin satulassa. Muodin mukana korkojen korkeudet kasvoivat kasvamistaan, ja ne kävivät käyttökelvottomiksi ratsastukseen.
Siten syntyi uusi hovimuoti, joka villitsi myös naiset.
Pohjois-Pohjanmaan museoon Ouluun on koottu Moni kenkä päältä kaunis- kesänäyttelyyn monenlaisia jalkineita museon omista kokoelmista. Esillä on parisen sataa erilaista kenkäparia juhlakengistä kävelykenkiin ja lasten kengistä työkenkiin.
Näyttelyssä tulee ilmi eri aikakausien kenkämuoti. Samalla se kertoo kenkähistorian ohella palasen myös Suomen kenkäteollisuuden historiaa.
Kengät olivat arvokkaita
Näyttelyn koonnut Arja Keskitalo kertoo, että ennen kengät kertoivat omistajastaan. Suomessa kengät olivat pitkään arvo-omaisuutta, jotka kirjattiin muiden henkilökohtaisten tavaroiden tavoin perunkirjaan. Kengät olivat suutareiden tekeminä yksilöllisiä ja istuvia.
Etenkin naisilla kengät olivat monesti vaatetuksen piilotelluin osa, mutta samalla ne olivat myös paljastavin osa. Hameiden lyhentyessä ja kaventuessa naisille alettiin valmistaa värikkäitä ja avoimia jalkineita.
Suomen kenkäteollisuuden kulta-ajalla 1930-luvulla synteettiset materiaalit mahdollistivat uudenlaisten kenkämallien syntymisen. Tuolloin varpaat paljastettiin ensimmäistä kertaa iltakäytössä.
Sota-aika rajoitti nahan saantia, ja kangas sekä keinomateriaalit yleistyivät kengissä. Sota-aika lisäsi myös suutareiden arvostusta.
"Siviilit joutuivat käyttämään korvikemateriaaleista, kuten paperinarusta ja huovasta valmistettuja kenkiä."
Maaseudulla kuljettiin säiden salliessa paljain jaloin.
"Kotioloissa käytettiin tuohesta tehtyjä kenkiä, ja suutarin valmistamat nahkakengät, mikäli sellaiset sattui omistamaan, säästettiin esimerkiksi kirkkoreissulle. Kirkkomatkalla kengät saatettiin laittaa jalkaan vasta lähellä kirkkoa. Tästä juontaa todennäköisesti nimensä Mikkelissä sijaitseva Kenkäveronniemi", Uusitalo kertoo.
Hai-saappaat puuttuvat
1950-luvulle mennessä kaikki erilaiset kenkätyypit oli kehitetty. Sen jälkeen eri vuosikymmenillä kenkämuoti on vaihdellut. 1960-luvulla elintason noustessa kengistä alkoi tulla enemmän kertakulutustavaraa uusine materiaaleineen. 1970-luvun muotia leimasi miesten kengissä korokepohjat. Samalla vuosikymmenellä Karhu kehitti lenkkareihin ilmatyynytekniikan.
1980-luvulla kengät yksinkertaistuivat ja muodissa oli matalapohjaiset, jalkaterapeuttien kauhistelemat ballerinakengät. Näyttelyssä on monenlaisia kenkiä, mutta yhdet ainakin puuttuvat. 1970-luvun Hai-saappaat.
"Tietenkin, kun tulen takaisin lomalta töihin, työhuone on täynnä Hai-saappaita", Keskitalo nauraa.
