16-raitainen kelanauhuri Tascam 85-16B humisee nurkassa. Pentti Amoren Wolfbeat studiolla Kempeleessä on käynnissä levytys vanhanaikaiseen tyyliin.
– Kelanauhuri on ostettu Yölinnun rumpalilta. Se on Sibelius Akatemian vanha, ehkä 1980-luvun alusta, musiikintuottaja Amore kertoo.
Vaikka ääni nauhoitetaan tietokoneen sijasta analogisesti tuuman levyiselle magneettinauhalle, kyse ei kuitenkaan ole "lo-fi-piereskelystä", hifistelyn vastakohdasta, Amore huomauttaa.
– Nauhurilla saa tarkkaa jälkeä, mutta soundi on omanlaista. Se on analogista ääntä, ei nollia ja ykkösiä.
Juuri nyt studio on varattu Tomi Väisäselle, tällä kertaa soolona. Hänen yhtyeensä Väisänen jne. julkaisee Kahden Hengen Booli -albumin toukokuussa.
– Levytän ja arkistoin, mitä en ennen vielä ole levyttänyt. Analoginen levytys tuntuu big band -sovitukselta. Soundi on täyteläisempi. Kun näppäilee peukaloilla kitaraa, kuulostaa kontrabassolta, Väisänen kuvailee.
"Nauhat säilyy. Ja luolamaalaukset."
Projektin päämääränä on tehdä kasetti. Vinyylilevyjen suosio on pysynyt ennallaan tietyissä piireissä, mutta kaseteilla on meneillään uusi nousukausi. Kun Väisäsen levytys on valmis, se päätyy toki myös suoratoistona verkkoon.
– Veikkaan, että kun tulevaisuudessa digitaalinen musiikki häviää, niin nauhat säilyy. Ja luolamaalaukset, Väisänen ennustaa.
– Fyysinen levy on käyntikortti. Tavara jota pyöritellään käsissä. Siinä on kansipaperit ja biisien sanat.
Projekti studiolla kestää nelisen päivää. Itse nauhoitus sujui kivuttomasti päivässä, loppu kuluu miksaukseen. Nauhurilla nauhoitetaan yksi biisi kerrallaan alusta loppuun saakka, eikä pätkiä yhdistellä. Jos taustalla kuuluu puheensorinaa, tietokoneen delete-napin sijasta ääni vaimennetaan miksauspöydällä.
Käytössä on Amoren mukaan periaatteessa 1950–1980-lukujen tekniikka, joskin valmis lopputulos tallennetaan masterlevyn sijasta tietokoneelle.
– Jännä, että ennen tehtiin parasta mitä saatiin. Nyt tehdään digitaalisesti sellaista, että kuulostaisi vanhalta. Tietokoneella esimerkiksi vanhan särö on vain mallinnus, Amore kertoo.
Vähäeleisesti tarinan ehdoilla
Nauhuri mahdollistaa 16 ääniraidan nauhoittamisen, mutta Väisäsen kappaleet ovat vähäeleisiä. Suurin osa nyt levytettävistä noin kymmenestä kappaleesta on kaksiraitaisia, laulua ja kitaraa.
– Ei jousia, kuoroa ja urkuja. Ajattelin tehdä riisutumman version. Pitää uskaltaa luottaa, että tarina kantaa. Tästä riisutumpi versio olisi äänikirja, Väisänen kertoo.
Muusikko kuvailee omaa tyyliään rennoksi, interaktiiviseksi ja teksti edellä meneväksi, alkuiltoihin sopivaksi.
– Biiseistä katoaa aika paljon, jos tekstiä ei kuule.
Esikuvikseen Väisänen mainitsee Junnu Vainion, Juicen, Arto Paasilinnan ja Veikko Huovisen.
– Paasilinna erityisesti on mestari kuolemalla mässäilijä.
Kuolema kulkee mukana myös monissa Väisäsen biiseissä.
– Maalaillaan käsityksiä tuonpuoleisesta. Musta huumori on sanoituksissa aika yleinen. Kappaleet ovat suloisen karmivia. Kuolema on mielenkiintoinen aihe, mysteeri, Väisänen kuvailee.