Suomalaisten perusturvaa hoitavan Kansaneläkelaitoksen, tutummin Kelan, ympärillä pyörii poliittinen näytelmä, jota voi viime päivien tapahtumien perusteella perustellusti luonnehtia farssiksi.
Tapahtumien juoni nousee tilanteesta, jossa kokoomuksella on pakottava tarve järjestää työministeri Arto Satonen Kelan seuraavaksi pääjohtajaksi. Tielle on on kuitenkin noussut esteitä. Sellainen on nyt vakavasti otettava kilpaileva hakija.
Satonen, 58, on ministerinä ollut keskeisessä roolissa viemässä läpi kiisteltyjä työlainsäädännön uudistuksia. Samalla hän toiminut hallituksen hiekkasäkkinä, joka on ottanut vastaan ison osan ay-liikkeen ja vasemmistopuolueiden iskusarjoista. Nyt Satosella olisi mahdollisuus vetäytyä rauhallisempiin tehtäviin.
Kokoomuksella on toinenkin syy järjestää Satoselle uusi työpaikka. Hallituskauden alussa sovittiin, että Satosen urakka ministerinä on kaksivuotinen, minkä jälkeen hänen paikalleen astuu kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Matias Marttinen.
Hallituskauden puoliväli lähestyy, mutta Satosen jatkopaikka on ratkaisematta. Perusturvan tai ansiosidonnaisen työttömyysturvan varaan ministeri ei uhkaa pudota. Jos Kelan ovi jysähtää kiinni, vaihtoehtona on laskeutuminen ministeriaitiosta kansanedustajan tuolille.
Kuudetta kautta eduskunnassa istuvasta Satosesta se tuskin on tässä vaiheessa uraa kaikkein sytyttävin vaihtoehto.
Erityisen kiusallinen Orpon hallitukselle on Kelan hallituksen äskettäinen linjaus. Lähinnä virkamiehistä ja etujärjestötahojen edustajista koostuva elin linjasi, että paras henkilö pääjohtajaksi on Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melan toimitusjohtaja, sitoutumaton Heli Backman.
Kelan hallitus äänesti kannastaan. Backman sai kahdeksan ääntä, Satonen yhden.
Kokoomus ja muu hallitus sen tukena eivät silti näytä luopuneen tavoitteesta saada Satonen pääjohtajaksi. Kelan valtuutetut päättivät nimittäin tiistaina käydyssä äänestyksessä siirtää pääjohtajan valinnan vasta tämän kuun lopussa pidettävään kokoukseen. Siirtoa tukivat hallituspuolueita edustavat valtuutetut.
Siirron luontevin selitys on se, että kun sunnuntain vaalit on käyty, Satosen valinta on riskittömämpää viedä läpi. Vaikka metelin voi odottaa silloinkin nousevan, se ei enää vaikuta vaalitulokseen.
Se, että oppositio pitää nyt ääntä hallituksen toiminnasta, liittyy tietysti sekin osin sunnuntain vaaleihin. Pääjohtajan valintaan liittyvä hallituksen suhmurointi on sen verran mojova vaalikalu, että olisi hölmöä jättää se hyödyntämättä.
Tehtiin Satosen valinta milloin tahansa, hallituksen kylkeen pinttyy tahra joka tapauksessa, ja täydestä syystä. Hallituksen operointi palauttaa karusti mieliin takavuosikymmenten takaisten poliittisten virkanimitysten kunniattoman perinteen. Sitä myös nykyiset oppositiopuolueet pitivät halukkaasti yllä.