Jälleen kerran tuli todistettua, että Kalervo Kummola on sama asia kuin Suomen jääkiekkoliitto. Käsite Kummola on huomattavasti enemmän kuin hänen liiton hallituksessa nauttima puheenjohtaja-tittelinsä antaa ymmärtää.
Jos kuninkaallisen kanslerin asemassa patsasteleva Kummola tahtoo jotain, niin hänen tahtonsa on kiekkoliitossa laki. Sitä vastaan on turha kenenkään mikkihiiren kapinoida.
Tällä kertaa Kummola tahtoi, että vastarannankiiski Summanen lähtee nostelemaan maajoukkueesta.
Näin myös kävi.
Miksi?
Summanen on yksinkertaisesti liian räiskyvä ja suorasanainen vetojuhta Kummolan ja muutaman muun kiekkopampun makuun. Hänen valmentajataitojansa tuskin kukaan voi kyseenalaistaa maailmancupin näyttöjen jälkeen.
Ilman syksyn hopeamitaleita Summanen olisi saanut kengän kuvan takalistoonsa jo aikapäiviä sitten.
Pohjois-Amerikan uroteko antoi intensiivisesti kiekossa elävällä piiskurille vielä ylimääräisen oljenkorren. Menestyksen jälkeen "raadosta" oli vaikea tehdä todellinen raato.
Summanen laski paljon - jälkikäteen todettuna liiankin paljon - tämän kortin varaan. Hän asetti jatkamisensa ehdoksi sen, että hän saa itse muovata maajoukkueen johtoryhmän haluamaansa muotoon.
Tämä ei sopinut keisari Kummolalle, sillä muuten hänen suosikkipojunsa Timo Jutila olisi joutunut varmuudella väistymään suojatyöpaikastaan maajoukkueen joukkueenjohtajana.
Vastuuvalmentajan viittaa sovitellaan nyt kiireellä Summasen aisaparin Erkka Westerlundin harteille.
Se on aivan eri asia, onko taitavana pelinerona tunnettu Westerlund liian fiksu mies suostumaan Kummolan ja Jutilan muodostaman kultapossukerhon näennäiseksi vetäjäksi.
Teemu Wilenius
teemu.wilenius@kaleva.fi