Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvioija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.
Jazzpuisto 5.8.
Lauantain Jazzpuisto käynnistyy verkkaisesti pilvisessä säässä. Paikalle jo saapuneet hajanaiset seurueet ottavat paikkansa puistossa.
Järjestäjät levittävät iki-ihania räsymattoja istuinalustoiksi. Minäkin nappaan oman mattokäärön ja leiriydyn nurmikolle.
Katsellessani ympärilleni tajuan, että sää on mielentila, johon me niin usein jäämme vangiksi. Ympärilläni on nimittäin useita lapsiperheitä eväineen ja saippuakuplineen. Ja lasten innostus eväsretkeen on tarttuvaa. Katselen kaihoisasti kahden koivun väliin ripustettua riippukeinua. Kehtaisinkohan vallata sen. Lapset ratkaisivat lopulta ongelmani valitsemalla riippukeinun välittömästi omaksi suosikikseen. Ja hyvä niin, sillä aika kiikkerältä kapistukselta se lopulta näyttää.
Jazzpuiston lavan esityksistä Saaga Sees oli puhutteleva. Nuoren naisen ajatuksia puettuna sanoiksi ja säveliksi. Pysäyttävää ja kaunista. Saaga Sees vertasi spiikissään humoristisesti esiintymisjännitystä oksentamiseen. Mitäh? Paras spiikki, jonka olen kuullut ja takuuvarmasti sillä sai myös yleisön huomion. Pointti oli se, että esiintyminen on kuin oksentaminen. Kun tulee tunne oksentamisesta, se on erittäin epämiellyttävää, mutta oksentamisen jälkeen helpottaa. Noin en kyllä ole asiaa ajatellut, mutta on siinä logiikka.
Jokainen joka osaa kävellä, osaa myös tanssia. Ilmoille kajahtaa rytmikästä musiikkia ja Tanssittamon Henna Ikkala kutsuu ihmisiä nurmikolle tanssimaan. Ja kahta kertaa ei tarvinnut käskeä, kun iloinen joukko eri-ikäisiä ihmisiä antautuu rytmin vietäväksi. Tyyli on vapaa ja hymyt herkässä.
Tähtisirkus saapuu paikalle pallojen ja keilojen kanssa. Ja lasten huomio on taattu. Ohjaajien avustuksella avataan pallojen ja keilojen käsittelyn salat. Tikun päässä pyörivä lautanen ei ole lapsille lainkaan vaikea haaste. Lasten varaukseton heittäytyminen on upeaa ja kysymysten määrä loputonta.
Ihmisiä tulee ja menee. Kuka piknikkorien kanssa, kuka ihan muuten vaan.
Tunnelma on rento ja kiireetön. Ohjelma soljuu eteenpäin ja jokaisella on mahdollisuus osallistua tekemiseen niin halutessaan. Hartiahieronta maustettuna Deaf Indianin hyytävällä kitarasoololla oli kokemus vailla vertaa.
Jazzpuisto tarjosi miellyttävän kokemuksen pilvisestä säästä huolimatta.