Vihantilaisen rockyhtye Gobran laulajabasisti Tony kättelee leppoisasti hymyillen muhkeiden viiksiensä takaa Vihannin piskuisen rautatieaseman parkkipaikalla. Pian askeleet johtavat turvallisesti hyrisevän bändin keikkabussin uumeniin.
Gobra elää keikoista. Vihannissa 1980-luvulla perustettu yhtye on pian neljännesvuosisadan kestäneen uransa aikana ehtinyt tehdä yli kahdeksansataa keikkaa seitsemällä eri kokoonpanolla, mutta äänitysstudiossa se ei ole viihtynyt.
"Emme yksinkertaisesti ole onnistuneet saamaan varhaisille levyillemme sellaista bändisoundia, joka olisi meitä miellyttänyt", yhtyeen rumpali Reno tunnustaa.
Vielä 1980-luvun lopulla Gobra ehti kiertää suuren osan Pohjois- ja Etelä-Pohjanmaan tanssilavoista sekä nuorisoseurantaloista.
"Lohtajan Meripaviljongin ison salin valot meinasivat himmetä, koska sähköt alkoivat keikkamme aikana loppua, mutta niin oli kuulemma käynyt Hurriganesillekin vuosia aikaisemmin. Isokyrön Pukkilansaaren tanssilavalle kuljetimme Zero Ninelta ostamamme ison äänentoistolaitteiston lossilla", Tony muistelee.
Yhtye siirtyi myöhemmin keikoille tanssiravintoloihin, joissa sen odotettiin soittavan raskasta rockia tavallista pienemmillä äänenvoimakkuuksilla. Monet asiakkaat saattoivat pyytää yhtyettä soittamaan humppaa hevin sijasta.
"Jos yksikään nykyajan heviä soittavista nuorisobändeistä olisi mennyt siihen aikaan soittamaan baareihin, heidät kaikki olisi tapettu, tai ainakin puukosta olisi tullut", Reno dramatisoi.
Kompromisseja Gobra ei ole kuitenkaan koskaan tehnyt. Kun yhtye 1980-luvulla lähetti kaseteille kopioituja demojaan isoille levy-yhtiöille, sopimusta tarjottiin sillä ehdolla, että yhtye olisi laulanut musiikkinsa suomeksi.
"Se oli Dingon, Yön ja Tannan aikaa", Tony irvistää.
Gobra on kaikessa hiljaisuudessa työstänyt myös uransa neljättä pitkäsoittoa.
"Olemme tehneet levyä pitkän kaavan mukaan. Uskon, että saamme sen neljätoista uutta kappaletta valmiiksi ennen tämän vuoden loppua", Reno paljastaa.
Tony muistelee, että yhtye työsti yleensä kokonaisen pitkäsoiton yhden viikonlopun aikana Oulaisten pienellä Aaria-studiolla, Hagawaga- tai Soundmix-studioilla Oulussa.
"Kun levyjä tehdään nykyisin tietokoneella ja klikkiä kuunnellen, se tappaa ainakin joskus pelimannihengen itse musiikista", rumpali kritisoi.
Omakustanteina Gobra on ehtinyt julkaista kolme pitkäsoittoa sekä muutamia single- ja ep-levyjä.
Niistä on tullut vinyylilevyjä keräilevien raskaan rockin harrastajien himoamia harvinaisuuksia. Erityisen kysyttyjä ovat vuonna 1990 ilmestynyt First at Last -esikoisalbumi ja sitä edeltäneet pikkukiekot.
"Levyjä on mennyt maailmalle aina Brasiliaa, Japania ja Kreikkaa myöten", Tony kertoo.
Myös uusi hevisukupolvi on löytänyt Gobran, ja esimerkiksi tamperelaisen Diablon kalajokelaislähtöinen laulaja Rainer Nygård on tunnustautunut yhtyeen vankkumattomaksi faniksi.
Nygård on udellut Tonylta etenkin Gobran vuonna 1992 ilmestyneen True Tale -levyn laulujen taustoista.
Moniraiturilla äänitetty yhtyeen toinen pitkäsoitto on hämmentävä sekoitus rytisevää 1970-luvun hardrockia ja ontoksi kaiutetuilla kitaroilla kuorrutettua 1980-luvun uuden aallon brittiheviä.
Tony tunnustaa, että yhtyeellä ei alkuaikoinaan yksinkertaisesti ollut riittävää teknistä osaamista, eikä se onnistunut luomaan soundiinsa ajan hammasta uhmaavaa kestävyyttä.
"Teimme ensimmäiset levymme aikana, jolloin musiikkia myytiin ainoastaan vinyyleinä. Levyn lopullinen kaiverrus saattoi kuulostaa täysin erilaiselta kuin ne laulujen versiot, joita studiosessiomme päätteeksi kuuntelimme studiossa", hän lisää.
Gobra esiintyy lauantaina Vihannin Seurahuoneella. Sunnuntaina yhtye lämmittelee Oulun Club Teatrialla Sebastian Bachia. Toinen lämmittelijä on oululainen Burning Point.
