Jatkan Wilma-keskustelua, jonka nimimerkki Turhauttavaa aloitti (Forum24, 25.10.).
Wilma on oikein käytettynä aivan fantastinen järjestelmä. Väärin käytettynä se upottaa koko pohjan opettajalta, oppilaalta ja vanhemmalta.
Oma uskoni koko koulujärjestelmään kohtaan revittiin Wilman myötä lapseni aloittaessa ykkösluokan. Tuntimerkintöjä satoi kaatamalla kirosanoista kynillä tökkimisiin.
Pidettiin palaveri, joka ihmeellisesti oli keskustelutilaisuus, jossa opettajat lukivat Wilma-merkinnät apulaisjohtajalle. Itse palaverista ei jäänyt muuta käteen kuin se, että hienosti on vanhempi nuo merkinnät lukenut.
Koululääkärin kautta päästiin siiten toiselle lääkärille, joka määräsi koulun aloituksen siirron.
Eskari ei kuitenkaan huolinut, ja lapsi siirrettiin pienryhmään.
Mutta tämä hirveä Wilma siinä koulussa oli täysin hukassa. Jokainen kirosana kirjattiin salamana järjestelmään. Yhtäkkiä ilmaantui tunnin poissa olo kuukautta aiemmin. Minä tätä kysymään: miksi?
Opettaja kertoi, ettei hän edes ehdi kirjaamaan kaikkia Wilma-merkintöjä heti koneelle. Sanoi laittavansa ne post-it-lappuun ja kirjaavansa, kun ehtii.
Tämä räväytti silmäni auki. Tunnin poissaolo erityislapsen kohdalla ei todellakaan ole kuukauden päästä kirjattava asia.
Keskustelin lukuisien vanhempien kanssa ohimennen, ja lopputulos oli se, ettei kukaan niitä tuntimerkintöjä enää lukenut parin kuukauden jälkeen.
Seuraavana vuonna opettaja vaihtui. Tämä kirjasi mitä sattuu, poissaolot oli tai ei ollut. Läksyt oli aina tekemättä, vaikka tehtiin ne yhdessä kotona. Mihinkään ei vastannut, ja palaverit oli edelleen mitä sattuu.
Minä räjähdin ja muutin pois.
Se oli lottovoitto. Päästiin kouluun, jossa tietotekniikka on hieno apuri, jota osataan käyttää.
Opettaja ei tuhlaa aikaa turhiin tuntikirjauksiin vaan merkkaa sinne ne tärkeimmät. Vakavista asioista minulle soitetaan.
Yhdessäkään palaverissa, tämän koulun opettajat eivät istu naama tietokoneen takana, mikä palautti uskoni koulujärjestelmään.
Meillä kaikilla on hyvä olla ja Wilmaa käytetään oikein.