Vaasa Lasten ja nuorten käytöshäiriöihin pitäisi puuttua entistä tarmokkaammin, sillä monilla rikosuralle ajautuneilla on ollut jo lapsuudessaan erilaisia käytöshäiriöitä. Häiriöihin puuttuminen olisikin oleellisen tärkeää rikosten ehkäisyssä.
- Esimerkiksi Norjassa jopa 60 prosentilla vangeista on tutkimuksen mukaan ollut lapsena tarkkaavaisuushäiriö, kertoo norjalainen psykiatri Randi Rosenqvist.
Rosenqvist ja lähes 200 muuta pohjoismaista oikeuspsykiatrian asiantuntijaa osallistuvat Vaasassa perjantaihin saakka jatkuville Pohjoismaisille oikeuspsykiatrian päiville. Symposiumin keskeisenä teemana ovat lasten ja nuorten oikeuspsykiatriset kysymykset.
Suomessa on julkisuudessa keskusteltu melko runsaasti siitä, että lasten ja nuorten tarkkaavaisuushäiriöiden (ADHD) ja käytöshäiriöiden (CD) hoitamiseen pitäisi saada lisää resursseja. Jos häiriöihin tartuttaisiin ajoissa, jäisi osa rikoksista tulevaisuudessa todennäköisesti tekemättä.
Muissa Pohjoismaissa erilaisista häiriöistä kärsivät nuoret saavatkin ongelmiinsa suomalaislapsia useammin apua. Esimerkiksi ruotsissa ongelmaisille lapsille ja nuorille määrätään stimulanttilääkitys useammin kuin Suomessa, arvioi ruotsalainen psykiatrian professori Sten Levander.
Levanderin mukaan lääkehoidon lisääntyminen on hyvä asia, mutta monin paikoin lääkehoitoa annetaan jo liikaakin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kutakuinkin kaikki käytöshäiriöiset lapset saavat lääkehoitoa. Osa saa avun lääkkeistä, kaikille stimulantit eivät silti sovi. Eikä edes hoitokaan takaa sitä, että nuori pysyy kaidalla tiellä. Psykiatrien mukaan hoidosta on useimmiten apua, mutta ongelmiin tarttuminen ajoissakaan ei takaa sitä, etteikö ongelmia voisi myöhemmin ilmetä.
Resurssipula yhteinen ongelma
Kaikilla Pohjoismailla on yhteinen ongelma lasten ja nuorten psykiatristen häiriöiden hoidossa. Pulmana on resurssipula.
Esimerkiksi Tanskassa vaikeasti hoidettavien ongelmanuorten hoitoyksikön perustaminen tuli ajankohtaiseksi vasta sitten, kun maan mediassa nousi valtava kohu Kööpenhaminassa tapahtuneesta nuorten joukkoraiskauksesta. Norjassa ja Ruotsissa puolestaan monia lapsia hoidetaan aikuisille tarkoitetuissa yksiköissä, koska nuorisoyksiköt ovat riittämättömät ongelmanuorten määrään verrattuna.
Yhteinen tekijä kaikkialla on myös se, että yhä vieläkin lasten vanhemmat kieltävät joskus sairauden olemassaolon. Jos vanhemmat eivät tunnista lapsensa oireita eivätkä usko esimerkiksi opettajien ja kouluterveyden näkemystä, voi moni lapsi ja nuori jäädä vaille tarvitsemaansa hoitoa.