Vuosittain Suomeen tuoduista käytetyistä autoista valtaosa tulee Saksasta ja vain noin prosentin verran Ranskasta. Iäkkäämmät, puhki ajatetut Mersut ja vain rautalangalla kasassa pysyvät Bemarit on parasta hankkia Hampurin liepeiltä. Sen sijaan kohtalaisen tuoreille Relluille, Pösöille ja Citikoille niiden kotimaa on varteenotettava vaihtoehto.
Ranskassa on myös hulppea tarjonta keräily- ja erikoisajoneuvoista, jos haluaisit vaikka pizzanpaistouunilla varustetun pakun tai matkailuauton.
Ranskan teillä liikkuu noin 30 miljoonaa henkilöautoa. Vuosittain pyöreästi viisi miljoonaa käytettyä vaihtaa omistajaa. Vertailun vuoksi todettakoon, että koko Suomen henkilöautokanta oli viime vuoden lopulla noin 2,3 miljoonaa.
Käytettyjen kaupasta noin puolet tehdään alan ammattilaisten kautta ja niistä noin 1,8 miljoonaa myydään merkkiliikkeiden toimesta.
Yksityisten väliset kaupat solmitaan usein alan erikoislehtien välityksellä. Niistä suurimmat ovat "La Centrale" ja "L´Argus". Niiden sivuilla on viikoittain vähintään 30 000 ilmoitusta.
Gallian käytettyjen autojen tarjonnan ja hintahaitarin saa helposti selville netin välityksellä. Peugeotin ja Renaultin sekä kahden ajoneuvoja välittävän lehden sivuilla on toistasataa tuhatta autoa tarjolla eli ne läpikäytyään on tehnyt jo aikamoisen markkinatutkimuksen.
Parlez-vous français?
Suomalaisille ranska on yhtä vaikea kieli kuin ranskalaisille englanti. Kuitenkin suurista merkkiliikkeistä löytyy liki aina joku, joka ainakin väittää puhuvansa englantia.
Lisäksi tosiostajan saapuessa paikalle apua saadaan vaikka verkoston muista myymälöistä. Esimerkiksi Strasbourgissa ja koko Elsassissa hyvin saksaa puhuvaa henkilökuntaa löytyy aina.
Liikkeestä ostaminen on tietysti kalliimpaa kuin yksityiseltä, mutta liikkeillä on myös kolmen kuukauden ajan ns. moraalinen vastuu myymästään autosta.
Paperit kuntoon
Renaultin määrätyille käytetyille autoille antama Or-takuu toimii kaikissa EU-maissa. La Centrale-lehti taas vaatii sivuillaan olevien ilmoitusten pitävän kutinsa. Jos ostajaa jymäytetään, hän saa lehden puolesta juridista apua.
Kokemuksesta voin sanoa, että ainakin ison rempan sattuessa La Centrale toimii todella aktiivisesti. Osalla lehdessä myytävistä autoista on myös takuu.
Ostotilanteessa myyjä ja uusi omistaja täyttävät pari kaavaketta, joihin tulee molempien osapuolien ja ajoneuvon tarkat tiedot. Myyjä lähettää omat kopionsa ranskalaiseen rekisteritoimistoon, ulkomaalainen ostaja toimii oman maansa tapojen mukaan. Ennen auton luovutusta rekisteriote yliviivataan kuulakärkikynällä ja siihen kirjoitetaan "Vendu" eli myyty ja päivämäärä.
Tämän jälkeen uusi omistaja saa Ranskan lakien mukaan ajaa autolla kuukauden ilman uutta rekisteröintiä. Jos ostaja haluaa rekisteröidä auton heti omalle nimelleen, hänen on mentävä läänin prefektuuriin tai aliprefektuuriin (lääninhallitus) ja pyydettävä ns. W eli lopullinen vientirekisteriote.
Tähän tarvitaan ostajan passi, auton ostopaperit, paikan päältä saatava todistus, ettei ajoneuvolla ole taloudellisia rasitteita ja rahaa 33 euroa. Toimenpide kestää 48 tuntia ja lisäksi ostajan on teetettävä uudet rekisterikilvet, joita saa mm. suutareilta. Jos auto hankitaan merkkiliikkeestä, se hoitaa koko homman.
Kotopohjolaan vietävälle autolle on otettava vakuutus, joka missään tapauksessa ei ole voimassa Suomessa.
Vakuutuslaitosten haarakonttoreita on tuhkatiheään. Esimerkiksi parin viikon vakuutus kaksilitraiselle viisivuotiaalle Peugeot 406:lle on ryöstökallis, noin 800 euroa. Yhtiöt kehottavatkin ottamaan koko vuoden vakuutuksen, joka ei tule juuri lainkaan tyyriimmäksi ja irtisanomaan sen Suomeen saavuttaessa.
Maksetusta summasta palautetaan noin 80 prosenttia sitten aikanaan. Merkkiliikkeet taas hoitavat vakuutusasiatkin puolestasi.