Iida Lanko harjoittelee päivittäin omassa huoneessaan.
Kuva: Pekka Peura
Punaperäisen tikan keskiosa piiloutuu peukalon, keskisormen ja etusormen väliin. Oikea käsi asettuu 90 asteen kulmaan, ranne kallistuu aavistuksen taaksepäin. Heittoliike on vakaa ja terävä, mutta samalla hentoinen – kuin höyhenen irrottaisi.
Ensimmäinen, toinen ja kolmas. Naps. Naps. Naps.
Vajaat kymmenen sekuntia myöhemmin kaikki kolme tikkaa komeilevat sopuisassa rykelmässä 2,37 metrin päässä taulussa.
