Kirjoittaja ja kuvittaja kuuluvat Kalevan nuorten kirjoittajien ryhmään.
Jos "karhunnostaminen" tai "eellusmies" eivät ole tuttuja asioita, niin nyt on hyvä hetki tutustua. Ennen vanhaan sattui tuon tuostakin mitä oudoimpia asioita. Niinä aikoina ei ollut sähkölamppuja, autoja tai televisioita, paikasta toiseen kuljettiin reellä tai suksilla.Kansa asui pitkin metsäperiä ja valtio jakoi maata nuorille pareille täysin raivaamattomilta seuduilta, muun muassa Tervolasta. Keskellä pimeintä Suomea sitä sitten sattui ja tapahtui.
Edellä mainitussa Tervolassa sitä vasta tapahtuikin. Kylällä kulki eräällä maisterilla töissä Järkkä-niminen mies, joka ei saanut sovittua palkkaa työstään. Tästä vihastuneena hänen kerrotaan sanoneen, että kyllä sen sie jouvut vielä maksamaan. Tämän jälkeen hän "nosti karhun".
Karhun nostaminen tarkoittaa sitä, että karhu kuunteli miestä ja teki tämän käskyjen mukaan. Karhu tappoi maisterilta kaksi lehmää. Kyläläiset yrittivät karhua metsästääkin, mutta kontio katosi vasta, kun maisteri kävi maksamassa Järkälle sovitun palkan.
Eräs pikkupiika, mummoni mummo, oli matkalla aamuhämärissä naapuriin, kun Järkkä tuli vastaan polulla.
"Tuolla tien vieressä on karhu, mutta mene vain ohitse, ei se ole sinua varten", sanoi mies tytölle.
Hieman säikähtäneenä pikkupiika jatkoi matkaansa ja tosiaan, siinä tien vierellä istui suuri karhu, aivan rauhassa liikkumatta. Ketä varten karhu oli, sitä pikkupiika ei saanut selville.
Eellusmies ehti
aina ensin
Karhuntaionnan Tervolassa kerrottiin "etiäisistä". Eräillä ihmisillä on kuulemma suuri aura, joka ilmoitti saapumisesta ennen kuin itse henkilö oikeasti tupsahti paikalle.
Tervolan pimeistä metsistä on tälläkin kertaa kysymys. Mummoni kertoo tarinaa Tikan Hanneksen eellusmiehestä, joka kulki heillä usein vieraissa.
Talvisin kuului seinältä kolahdus, kun eellusmies asetti sukset sitä vasten lepäämään. Viidentoista minuutin päästä kuului sama kolahdus uudemman kerran ja vasta hetki sen jälkeen saapui Hannes itse sisään tupaan. Kerrottiin, että hänen etiäisensä lähti matkaan aina nopeammin, kuin hän itse.Isoenoni asuu edelleen Tikan Hanneksen vanhan asunnon lähellä, mutta eellusmiestä ei ole enää näkynyt.
Vanha isäntä
heitti hyvästit
Toisen kerran etiäiset saapuivat kylään eräänä talvisena iltana. Uudessa tuvassa odotettiin lasten ja erään metsätyömiehen kanssa perheen isää kotiin palaavaksi.
Illan pimetessä ja kellon ollessa lähellä kymmentä, kuului aisakellojen kilisevän, hevosen korskuvan ja reen jalasten narisevan hankea pitkin. Lähestyviä ääniä kuunnellessaan tokaisi metsätyöläinen, että kylläpä isäntä ajaa komiasti pihaan.Talon emäntä lähetti kaksi vanhinta lasta lyhdyn kanssa ulos, jotta isäntä näkisi riisua hevosen.
Ei mennyt kauaa, kun lapset jo palasivat sisään ja kertoivat, ettei ulkona ollut ketään. Silloin huomattiin, että koira oli vaiti, vaikka se tavallisesti haukkui vieraita.
Seuraavana päivänä isännän saapuessa kotiin, tuli myös kylältä sukulaismies kertomaan, että talon isännän isä oli kuollut iltakymmenen aikaan. Myöhemmin ajateltiin, että pariskunnan metsäperällä pärjäämisestä huolehtinut vanha-isäntä oli tehnyt viimeisen tervehdyksen taloon edellisenä iltana.
Juuhrainen oli
oikea noita
Tervolassa liikehti aikoinaan myös noita. Juuhrainen, joka eli noin 1830-1906, oli kansanparantaja ja tietäjä.
Eräällä kyläläisellä Matilla oli kaatumatauti, eli epilepsia. Matti oli Juuhraisen sukulainen ja siksi Juuhrainen halusi häntä auttaa. Kaatumatauti loppui siihen, kun Juuhrainen ajoi hevosella Tervolan kirkon lävitse ja ovet aukesi hänelle itsestään. Ilmeisesti tapahtumassa oli taikasanojakin lausuttu.
Oppipoikaakin Juuhrainen itselleen halusi. Initiaatiota varten oli mentävä Tervolan kirkkoon keskiyöllä. Ovet olivat tietenkin yöksi suljettu ja lukittu, joten sisäänmenoa varten oli lausuttava taikasanat.
Ovien auettua oli Juuhraisen mukaan hypättävä tasajalkaa kynnysten yli. Tässä vaiheessa oppipoika jänisti ja Juuhrainen hyppäsi yksin kynnyksen yli. Myöhemmin hän oli oppipojalleen vihainen ja oli tiuskinut:
"Paskan tempun teit, piru piti tiukalla, kun kahta oli luvattu ja vain yksi tuli!"
Parannetulle Matille Juuhrainen siirsi korteista lukemisentaidon. Tämä koitui Matin kohtaloksi hänen kertoessaan näkevänsä korteista epämiellyttäviä asioita erään miehen menneisyydessä. Tämäpä mies tempaisi puukon ja tappoi Matin siihen paikkaan.
Jännittäviä on siis Tervolan metsäperillä sattunut. On todella hedelmällistä kuunnella isovanhempiaan ja merkitä muistiin sukutarinoita. Ties mikä samaani omasta suvusta voikaan löytyä.
Kirjoittaja itse on muuten sukua alenevassa polvessa Juuhraiselle, joten olkaa varuillanne.