Ulla Ollilan ja hänen kauppansa yhteinen taival on kestänyt jo viisikymmentä vuotta Ylitorniolla ja jatkuu edelleen. Naisten, lasten ja miesten valmisvaatteita myyvä liike oli aikanaan ainoa erikoisliike jokivarressa.
Ulla kertoo, että vaatekaupan pidon hän joutui opiskelemaan kantapään kautta. Aikaisempaa kokemusta hänellä oli vain maitokaupasta.
"Meillä oli Kömmätti-niminen talo, jonka isovanhempani olivat rakentaneet minulle. Siinä oli yksi liikehuoneisto ja keittiö sekä yläkerrassa yksi asunto."
"Liikehuoneistossa oli silloin tällöin vuokralla liikeyritys ja silloinkin vaateliike, jota tultiin Pellosta laittamaan sivuliikkeeksi. Tämän liikkeen pitäjä ei oikein onnistunut ja hän meni äitini luo pyytämään, että tämä laittaisi yhden tyttäristään pitämään liikettä", muistelee Ulla liikkeensä alkua.
Ulla itse asui silloin Valkeakoskella miehensä ja kahden lapsensa kanssa. Äiti soitti hänelle ja ehdotti vaateliikettä hoidettavaksi. "Kun tulin tänne, oli ensimmäinen liikkeen lasku jo odottamassa ja tavaraa oli tullut. "
Äiti hoiti Kömmätissä matkustajakotia, jossa usein yöpyi kaupparatsuja. Hän innostui asiaan ja tilasi kapparatsuilta tavaraa. Siitä se alkoi. "
Valmisvaatteiden lisäksi Ulla myi myös kankaita. Kän kaavaili liikkeen nimeksi Kangas ja asuste, mutta se ei mennyt läpi rekisteröinnissä, koska sen niminen liike oli jo Porissa. Nimismies ehdotti, että kun kaikki ihmiset puhuvat Ullan kaupasta, niin siinähän se nimi on.
Muotia Ruotsista
Kömmätissa oli pienet tilat ja valmisvaatteet tarvitsivat tilaa. Niinpä Ulla jätti tavaravalikoimasta kankaat pois. "Ihmiset eivät enää ostaneet kuin verhokankaita. Ompeleminen väheni ja siirryttiin valmisvaatteisiin."
Ensimmäinen liike sijaitsi Kömmätissä, joka sittemmin purettiin.
"Kun äiti alkoi rakentaa Kievaria, sen päähän tehtiin meille liikehuoneisto." Ulla suree, ettei Kömmätin talosta jäänyt ainuttakaan valokuvaa. Sen tilalle rakennettiin uusi talo, jossa Ulla asuu. Sen päätyyn tuli myös liikehuoneisto.
"Kun sisko osti kenkäkaupan, liike tuli hänellekin pieneksi. Silloin aloimme rakentaa naapuritontille nykyistä Muotitaloa."
Kun Ulla aloitti kauppansa, ei Ylitorniolta vielä ollut siltaa Ruotsiin."Mutta melkein aina olemme tehneet kauppaa ruotsalaisten kanssa, vaikka tällä alalla se ei olekaan ollut yhtä vilkasta kuin elintarvikepuolella."
"Tietenkin kauppa on aina riippunut Ruotsin kruunun kurssista. Parhaimmillaan 30-40 prosenttia liikkeen myynnistä meni ruotsalaisille. Nyt se on ehkä 10-15 prosenttia."
Mutta suomalaiset ovat aina hakeneet Ruotsin puolelta muotijutut ja virikkeet.
Ullalle vaatekaupan pito on elämäntapa. "Jos kotia jäisin, siitä ei tulisi yhtään mitään."
Joka aamu Ulla kiirehtii liikkeeseen puoli yhdeksän, keittää kahvit ja järjestelee kesäisin vaatetangot ulos. Liikkeenpitoa Ulla ei aio vielä lopettaa, vaikka hänen tyttärensä, Matarengissa asuva Ritva Båman onkin ottanut siitä jatkajan osan.
