Kuusijuhla on suomalaislapsille tuttu perinne yli satavuotiaan kansakoululaitoksemme alkuvaiheista saakka. Kaunista juhlaa ei tarvitse eikä pidä hylätä, vaikka Suomeen muuttaa perheitä myös muista kulttuureista. Koulun joulujuhlat eivät tee säröä yh-teiseloon.
Miltei kaikki suomalaiset muistelevat lämpimästi koulujen joulujuhlia. Juhlan sisältö vaihtelee, mutta pysyviä elementtejä on ainakin virsi 21, Enkeli taivaan lausui näin. Jo vuonna 1605 suomalaiseen virsikirjaan tullut, Martti Lutherin kirjoittama ja Hemminki Maskulaisen suomentama kaunis runo on tuttu pitkälle sukupolvien ketjulle. Juuri tuo virsi sekä jouluevankeliumi ja mahdolliset seimikuvaelmat ovat niitä kuusijuhlan osia, joiden takia kaunis perinne on katkeamassa joissakin eteläsuomalaisissa kouluissa.
Perinteen hylkääminen on hämmästyttävää siksi, että syyslukukauden lopettavan kuusijuhlan ja myös kevään päättäjäisjuhlan säilyttäminen suvivirsineen piti olla pulmatonta, kun eduskunnan perustuslakivaliokunta otti asiaan kantaa viime kesänä. Valiokunta selvensi uuden uskonnonvapauslain tulkintaa koulujen juhlien osalta.
Eduskunta totesi vuonna 2003 uskonnonvapauslain perusteluissa, että esimerkiksi perinteisten virsien laulaminen kevät- ja joulujuhlissa ei ole uskonnon harjoittamista uskonnonvapauslain tarkoittamassa merkityksessä. Juhlilla katsotaan olevan kulttuuria säilyttävä ja välittävä merkitys. Niinpä kaikki oppilaat voivat osallistua niihin uskontokunnasta riippumatta.
Perustuslakivaliokunta puolestaan totesi, että yksittäinen virsi tai jouluevankeliumi ei ole uskonnon harjoittamista, kun se esitetään koulun juhlassa perinteiseen tapaan. Joulun jumalanpalvelukset ovat uskonnon harjoittamista. Jos koulu niihin oppilaitaan vie, lapsi voi olla sieltä poissa huoltajan niin halutessa.
Usein todettu suomalaisten itsetunnon heikkous voi olla syynä siihen, että jo vähäinen määrä maahanmuuttajia, noin yksi prosentti väkiluvustamme, järkyttää totuttua elämänmenoa. Tiettävästi missään muussa maassa kansallisia juhlaperinteitä ei ole ryhdytty vastaavalla tavalla peukaloimaan, vaikka maahanmuuttajia on tullut eri suunnista paljon enemmän kuin Suomeen.
Pääkaupunkiseudulla maahanmuuttajalasten osuus oppilaskunnasta on joissakin koulupiireissä suurempi kuin muualla maassa, mutta suomalaisväestö muodostaa kaikkialla ylivoimaisen enemmistön. Vaikka väestösuhteet heilahtaisivat jollakin suppealla alueella toiseksikin, koulun perinteitä voidaan eduskunnan ottaman kannan mukaan yhä noudattaa. Muutenkaan ei ole luontevaa, että suuri enemmistö sopeutuu pienen vähemmistön kulttuureihin.
Jos rehtori ei jossakin osaa tai uskalla sallia kuusijuhlaa, koulujen johtokunnilla on mahdollisuus opastaa ja tukea häntä kauniin perinteen säilyttämisessä. Vanhempienkaan tarvitse jäädä toimettomiksi. Lapsilla on oikeus osallistua vakiintuneen juhlaperinteen vaalimiseen edellisten polvien tavoin.
Pohjoisessa tutut kuusijuhlat sentään jatkuvat. Tonttuleikit, enkelikuvaelmat, tiernapojat ja pienet näytelmät ovat juuri sellainen lämmin tuulahdus talvisäässä, josta tutussa joululaulussa lauletaan. Ne antavat muualta tulleelle tietoa ja hyvän kuvan suomalaisesta kulttuurista, ovatpa hänen juurensa missä tahansa.