Leikitäänpäs että tervolainen ja polvijärveläinen tapasivat. "Tule tänne, niin näet närhin värkin", uhosi tervolainen. "Tule sinä tänne, niin näytän sulle närhin näpöttimet", vastasi polvijärveläinen.
Kokeilin jälkimmäisen uhkauksen tehoa nelivuotiaaseen. Ei uponnut: "No näytä! Mitä ne näpöttimet on?" tyttö kysyi. "Ei sulla oo niitä."
Eikä kyllä ollutkaan.
Närhellä (Garrulus glandarius) on värikäs puku. Varastettu, tietää raumalainen kertoja vuodelta 1880:
Muinoin, kun käki ja närhi elivät sovinnossa, pidettiin eräässä talossa häät. Närhi oli kutsuttu häihin ja se alkoi puhua vaatteita käeltä, jonka puku oli siihen aikaan erinomaisen kaunis.
Käki antoi vaatteet lainaan ja sai siksi aikaa närhen puvun. Mutta närhipä ei palauttanutkaan komeaa pukua. Nyt on käellä pitkä päällystakki "kuin ryssillä", sanoo raumalainen, ja närhi on "kaunis niin kuin ruotsalainen kasakka".
Siitä lähtien on närhellä ja käellä ollut riita. Niitä ei milloinkaan kuule eikä näe yhtä aikaa. Mutta jos ne joskus huutavat yhtä aikaa, häviää ohrasta tähkä.
"Kun paskanärri kovin keikkuu, se tietää ämmien juoruja", sanottiin Mouhijärvellä. Närhi on suupaltti itsekin. Siitä kertoo linnun latinalainen nimi garrulus, joka merkitsee suulasta. Glandarius taas viittaa tammenterhoihin, joita perunateeri piilottaa syksyllä talven varalle.
Monille on tuttu närhen ruma rääkäisy. Osaa närhi laulaakin. Muuan nousiaislainen sanoi, että papuharakan laululle "tuskin satakielikään vetää vertoja".