Chopinin nopeatempoinen Minuuttivalssi soi keveästi, kun 9-vuotias Nooa Hilli keskittyy pianon äärellä. Pojan kädet yltävät juuri ja juuri täyteen oktaaviin.
– Joskus kappaleesta tekee vaikean sen pituus, joskus se, että sormet eivät riitä. Yleensä oktaavi on raja, mutta joissakin kappaleissa on vielä yksi kosketin enemmän, Hilli sanoo.
Kun on vasta yhdeksänvuotias, kolme ja puoli vuotta pianotunteja tarkoittaa kolmannesta elämästä. Sinä aikana nuori pianisti on kehittynyt valtavasti.
– Haluaisin soittaa aina vaikeampia kappaleita, mutta soitonopettaja Natalia Murzina estää ja toppuuttelee.
Polkuharmonista Pietariin
Pianosta Nooa kiinnostui sattumalta. Oma muisti ei niin pitkälle kanna, mutta äiti muistaa: kun Nooa oli 5-vuotias ja kävi kaverin luona kylässä, kaverin äiti kehui, miten kauniisti lapsi pianoa soittaa.
– Mietin, onkohan pojalla sellaista musikaalista lahjaa, mitä meillä muilla perheessä ei ole, Hanna Hilli kertoo.
Kotiin haettiin Nooan isoisän vanha poljettava harmoni. Äiti näytti nuotit ja laittoi koskettimille nuottinauhan tunnistamisen avuksi. Pian harmonilta raikasi Varpunen jouluaamuna. Kun pojan innostus kantoi, harmoni vaihtui ensin sähköpianoon ja lopulta oikeaan, perinteiseen pianoon.
Opettajaksi löytyi opiskeleva nuori. Alkuun tunteja oli puoli tuntia kerran viikossa. Kun opiskelija muutti toisaalle, kului yksi talvi itsekseen soitellen.
– Opettaja auttaa esimerkiksi oikeassa käsien asennossa ja siinä, miten voimakkaasti tai hiljaa eri kohdat pitää soittaa. Yksin kotona ei ehkä osaisi, vaikka onhan nuoteissa merkintöjä, crescendoa ja hidastuksia.
Nykyään Nooa käy pianotunneilla kahdesti viikossa, kolme varttia ja täyden tunnin. Kotona harjoitellaan puoli tuntia päivässä, viikonloppuisin reilummin.
– Nooa on hyvin innokas pianisti. Joskus pitää rajoittaa hänen harjoitteluaan. Liikaharjoitus lapsilla väsyttää esimerkiksi kädet ja silmät, Murzina sanoo.
Kesäkuun alussa Murzina järjesti lahjakkaille nuorille oppilailleen, Nooalle ja Ella Kyrölle, musiikkileirin Pietariin.
Pietarissa opiskeltiin säveltäjä-pianisti Dmitry Zhuchenkon ja oman opettajan johdolla. Oululaisten ja pietarilaisten lasten leirin loppukonsertti kaikui upeasti Feodorovskyn katedraalissa.
– Vaikka Nooalla ja Zhuchenkolla ei ollut yhteistä kieltä, he silti ymmärsivät toisiaan. Kun on musiikin kieli, ei tarvitse toista kieltä, Hanna kertoo.
Nyt Nooa harjoittelee klassisia kappaleita Bachista Beethoveniin. Tulevaisuus on vielä avoin.
– En ole vielä muuta miettinyt, mutta ehkä haluaisin konserttipianistiksi.