G-pisteen seuraavassa jaksossa pohditaan, onko nainen koskaan tyytyväinen vartaloonsa. Nelosella 27.2. kello 22.
Liian litteä takapuoli, liian paksut pohkeet. Nykyaikaa ulkonäköpaineineen ja yleistyvine kauneusleikkauksineen pidetään pinnallisuuden kyllästämänä. Historia kuitenkin todistaa, että osattiin sitä ennenkin.
Eri kulttuurien ja aikakausien kauneusihanteita yhdistää se, että juuri koskaan tavoitellut ominaisuudet eivät ole olleet niitä, joita ihmisillä luonnostaan on.
Faaraoiden Egyptissä esimerkiksi oltiin tyytymättömiä normaaliin pään muotoon. Ihanteena oli suippo kallo, ja sen saavuttamiseksi lapsen vielä pehmeään päähän kiinnitettiin tiukka muotti. Maya-intiaanit taas litistivät lasten päitä lankuilla saavuttaakseen ihaillun maissintähkän muodon.
Kiinassa naisilla piti olla mahdollisimman pienet jalat. Niitä ihannoitiin siinä määrin, että tyttöjen jalkoja ruvettiin typistämään sitomalla. Neljä varvasta sidottiin jalkapohjan alle ja isovarvas pakotettiin lähemmäs kantapäätä, jolloin jalkaterä lyheni ja kapeni ja jalkapöydästä tuli korkea.
Sidotut jalat olivat luonnollisesti koko ajan kipeät, eikä esimerkiksi juokseminen onnistunut lainkaan. Siitä huolimatta naiset sukupolvesta toiseen tunsivat kauneuden hinnan nahoissaan: toimenpide kiellettiin vasta 1900-luvulla.
Läntisessä maailmassa taas luonnollista vyötäröä pidettiin liian leveänä. Metallilastoin tuetuilla korseteilla eli kureliiveillä ei ollut mitään tekemistä nykyisten pitsihepeneiden kanssa. Korsettiin ahtauduttiin pikkulapsesta asti, jolloin alimmat kylkiluut painuivat sisään ja vyötäröstä tuli tavoitellun ampiaismainen. Pahimmillaan lapsena aloitettu korsetin käyttö aiheutti kylkiluiden kasvamisen ristiin.
Tämäkään ei riittänyt kaikille, vaan osa naisista ryhtyi hengenvaaralliseen operaatioon poistattamalla alimmat kylkiluunsa kokonaan.
Kehon muokkaaminen on muuten joka puolella ja kaikkina aikoina ollut rikkaimman väestönosan puuhaa. Rahvas ei ole leipänsä hankinnalta liiemmin ehtinyt päätään saati uumaansa litistelemään.