Oululainen Knockout Cocktail on siitä mielenkiintoinen bändi, että kaikilla sen soittajilla on jääkiekkotausta. Kun kiekkoilu vanhemmissa juniori-ikäluokissa alkoi maistua puulta, löytyi uusi harrastus musiikin parista.
Vuonna 1984 syntynyt Jani Ekdahl innostui jääkiekosta alle kouluikäisenä.
Ura Kärppien juniorimyllyssä oli pitkään hyvässä lennossa, C- ja B-juniorina Ekdahl oli jopa maajoukkueringissä. A-juniori-iässä innostus alkoi hiipua.
"Varmaan pari kolme vuotta pyörittelin päässäni ajatusta, että touhu ei ollut enää sitä, mitä halusin. Ja jos rehellisiä ollaan, niin eivät rahkeenikaan varmaan olisi riittäneet. Pentuna olin tottunut olemaan ratkaisevassa roolissa, mutta viimeisinä vuosina mailan tuppi tuli tutun makuiseksi", Ekdahl kertoo harrastuksen lopettamisesta.
"Kyllähän siinä ajatteli, että ei tästä välttämättä meikäläiselle leipää tulekaan, joku muu on minun juttuni."
Ekdahl oli haaveillut omasta bändistä kaverinsa Valtteri Airaksisen kanssa. Ajatus konkretisoitui kummankin lätkäunelmien haihtuessa.
Laulajaksi päätynyt Airaksinen oli soittanut pienenä pianoa, mutta Ekdahl aloitti ihan tyhjästä, aluksi basistina, sittemmin rumpalina.
Kitaristiksi löytyi vuotta nuorempi Raine Kyrö, joka oli opetellut kitaransoittoa jo jääkiekkoa pelatessaan. Bändikokemusta hänellä oli yhden keikan tehneestä metalliryhmästä.
"Se oli enemmän sellaista harrastamista. Nyt sentään teemme biisejä ja yritämme kehittyä", Kyrö toteaa.
Vaikka hänen uransa jääkiekkoilijana ei ollut ihan yhtä hohdokas kuin Ekdahlilla, hänelläkin suurin palo kiekkoon sammui A-juniori-iän jälkeen. Nyt hän pelailee kolmosdivaria harrastuspohjalta.
"Lähinnä käydään ottamassa hiki päälle. Enemmän meillä on bänditreenejä kuin jääkiekko-treenejä."
Ekdahl sen sijaan ei ole aladivareihin tai harrastesarjoihin lähtenyt. "Se taisi olla Tappara-peli, kun löin kamppeet kasaan ja lähdin A-junnujen kopista. Sen jälkeen kassi pysyi kiinni kolme vuotta."
Parin viime vuoden hän on käynyt vain ulkojäillä höntsäilemässä.
"Minulla on sellainen luonne, että jos johonkin lähden, teen sen tosissani. En jaksa lähteä leikkimään."
Nuoruuden uhraaminen jääkiekolle ei harmita bändipoikia.
"On hyvä, että on luonut terveelliselle elämälle pohjat. Kun on tottunut treenaamiseen, on helppo ylläpitää kuntoa. Vetää lenkkarit jalkaan ja lähteä lenkkipolulle", Ekdahl miettii.
"On mukava seurata, kun vuotta vanhempien ikäluokassa, joiden kanssa pelasin muutaman kauden, on pitkälle päässeitä jätkiä. Olihan se hienoa, kun Kuuskan-keikalla kävi rapakon takana pelaavia tähtiä meitä katsomassa."
Innokkaasta alusta huolimatta Knockout Cocktailin ensimmäinen kokoonpano ei ollut pitkäikäinen. "Puoli vuotta leikittiin rocktähteä Oulun yössä. Vain kahdella viidestä oli soitin, mutta silti olimme kaupungin kovin rockbändi", Ekdahl naureskelee.
"Oli luettu Mötley Crüen The Dirt - Törkytehdas, ja siellä sanottiin, että fanit piti saada puolelleen ennen kuin aletaan edes soittamaan."
Kolmisen vuotta sitten kaverukset tajusivat, että pelkkä poseeraaminen ja uhoaminen eivät riitä, vaan homman eteen on tehtävä töitä. Samalla kitaristi Simo Lukkari ja basisti Veikko Kallinen liittyivät bändiin.
"Keikkahommista kiinni saatua osaa ihan eri tavalla arvostaa niitä, jotka ovat tehneet soittamisesta ammatin. Se on aika kaukana glamourista, kun kantaa rumpubasaria vesisateessa kytyseen kuppilaan", Ekdahl toteaa.