Kuusen latva oli niin korkealla, että Niinaa huimasi katsoa alas.
Levitä käpälät ja ohjaa hännälläsi, joutsen oli neuvonut.
Niina suuntasi katseensa taivaalle, laski kolmeen ja hyppäsi.
Apua! Jokin oli pielessä. Niina oli levittänyt kaikki raajansa ja viuhtoi vinhasti hännällään, mutta maa lähestyi kamalaa vauhtia.
Orava sai viime tingassa kiinni oksasta ja jäi sydän jyskyttäen makaamaan sen päälle. Kun se avasi silmänsä, se näki huolestuneen Kurren vieressään.
"Oletko kunnossa?" Kurre kysyi.
"Olen kai. Mutta miksi en lähtenyt lentoon?"
"Se typerä joutsen puhui liito-oravista! Yritin varoittaa sinua, muttet kuullut. Onneksi olet kunnossa", Kurre sanoi ja suoristi hellästi Niinan rusetin.
Niina katsoi taivaalla kulkevia pilviä ja huokaisi syvään.
"Pitää kai jättää lentäminen linnuille", se sanoi.
