Oikeastaan Suomen Urheiluliiton johdon pitäisi kiittää Antti Ruuskasta, joka tulistui keihäänheiton MM-kisavalinnoista. Siitäkin huolimatta, että Ruuskanen on lausunnoillaan ja toimenpiteillään taannut SUL:lle maksimaalisen annoksen ei-toivottua julkisuutta.
Tapaus Ruuskasen myötä julkinen keskustelu on ajautunut -- johtajien onneksi -- sivuraiteelle, huippuyleisurheilun ulkokehälle, kauas tapahtumien keskipisteestä. Kentältä.
Juuri nyt ei pitäisi puhua 80--84 metrin pikkunättejä kaaria heittävistä keihäsmiehistä, vaan siitä, miksi MM-kisajoukkueessa on vain 12 urheilijaa.
Suomalainen huippuyleisurheilu on ajautunut historiansa kenties pahimpaan kriisiin. Eikä kyse ole pelkästään terävimmän kärjen eliittiurheilijoista.
Hyvän esimerkin tarjoaa takavuosien menestyslaji kuulantyöntö. Vuonna 2001 seitsemän miestä pökkäsi rautapallon yli 20 metrin rajan. Tänä kesänä Suomen mestaruus irtosi tuloksella 18,26. Daegun kisojen B-raja oli 20,00.
"Kun katsoo eri lajien tulostasoa laajemmin, vaikkapa kymmenen tai sadan parhaan urheilijan keskiarvoilla mitaten, on näkymä kieltämättä huolestuttava. Taso on pudonnut", Tapio Korjus myöntää.
Vuonna 1988 keihään olympiakultaa voittanut Korjus on tilanteesta erityisen huolissaan. Ei vain siksi, että hän on yleisurheilumies henkeen ja vereen.
Korjus on yksi jäsen muutostyöryhmässä, joka parhaillaan valmistelee suomalaisen huippu-urheilun remonttia ja pitkän tähtäimen linjanvetoja.
"Keskustelu on liiankin negatiivista. Myönteistä nykyhetkessä on ainakin se, että yleisurheilussa riittää edelleen ruutia. Laji kiinnostaa yhä suurta suomalaisyleisöä", Korjus muistuttaa.
Lue lisää perjantain Kalevasta!
Seuraa MM-kisojen tapahtumia myös Kalevan Facebook-profiilista!