Maasturit on leimattu turhakkeiksikin, mutta suomalaiset pitävät niistä. Vuosituhannen vaihteen jälkeen maastureiden suosio Suomessa on kasvanut tasaisesti. Kauppa on sujunut tänä vuonna reilun tuhannen auton kuukausivauhdilla, mikä merkitsee yli kymmenen prosentin kasvua viime vuoteen verrattuna. Näin siitäkin huolimatta, että henkilöautojen rekisteröinnit ovat hiipuneet samaan aikaan melkein kymmenen prosenttia.
Todellisuudessa oikeiden, alennusvaihteistolla ja tasauspyörästön lukoilla varustettujen maastureiden osuus potista on vain hivenen yli viisi prosenttia, ja niiden myynti on vähentynyt yli 14 prosentilla. Ylellisten niin sanottujen luksusmaasturien osuus on vajaa viidennes ja niiden myynti on kasvanut jonkin verran.
Ylivoimaisesti suurimman ryhmän muodostavatkin katumaasturit, sillä tähän ryhmään kuuluu kolme neljästä Suomessa myytävästä maasturista.
Joka tapauksessa alun perin hyvin selväpiirteiset maasturimarkkinat ovat jakautuneet moneen osaan.
Turhakkeen leima
Maasturit eivät ole olleet ainakaan ympäristöstä huolta kantavien ihmisten mieleen. Yhdysvalloissa mielenosoittajat ovat jopa polttaneet bensarosvoiksi ja ympäristön saastuttajiksi leimattuja autoja.
Sieltä aalto levisi Eurooppaan, missä muun muassa suurimpien kaupunkien pormestarit ovat puuhanneet maastureille erityisveroa. Suomessakin Suomen Luonto -lehti valitsi pari vuotta sitten maasturin vuoden turhakkeeksi.
Valitettavasti osalla arvostelijoista vellit ja puurot ovat menneet aivan sekaisin.
Yhdysvalloissa alkanut aalto kohdistui sikäläisiin, suurella bensiinimoottorilla varustettuihin möhköfantteihin. Niitä ei meillä edes myydä Cadillac Escaladea lukuun ottamatta. Samoin Euroopassa suurimman vihan kohteeksi joutuneet maasturit ovat kookkaalla ja tehokkaalla bensiinimoottorilla varustettuja luksusmaastureita.
Suomessa ollaan yleensä ottaen paljon järkevämmillä linjoilla. Pääasiallinen voimanlähde on diesel-moottori ja niinpä suurin osa meillä myytävistä maastureista kuluttaa vain vähän enemmän polttoainetta, kuin kaksilitraiset farmariautot.
Valinta käytön mukaan
Maasturien suosio näkyy myös maahantuojien valikoimissa. Esimeriksi Veho tuo maahan laajaa, kolmesta merkistä koostuvaa maasturivalikoimaa.
Uutuusesittelyssä Lapin metsäteitä ajellessa ja välillä vähän vaikeampiinkin paikkoihin poiketessa oli helppo todeta, miten erilaiset Citroënit, Mercedes-Benzit ja Mitsubishin toimivat vaihtelevassa maastossa.
Kaikkein tärkein oppi oli todellisen maasturin ja katumaasturin ero. Mikäli autossa ei ole alennusvaihdetta ja lukkoja, on pahat paikat viisaampaa kiertää.
Yli kaksikymmentä vuotta Suomessakin myynnissä ollut Mitsubishi Pajero, jonka viimeisin sukupolvi esiteltiin viime keväänä, on hyvä esimerkki maastokelpoisesta autosta. Sitä vastoin saman valmistajan Outlander on parhaimmillaan paljon kevyemmässä käytössä.
Katumaastureista löytyy kuitenkin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta neliveto ja niillä voi vetää varsin raskaita perävaunuja. Tämä lisää näiden autojen käyttömahdollisuuksia.
Uusia malleja Jeepiltä
Hyvä esimerkki maasturivalikoiman kasvusta on perinteistäkin perinteisempi Jeep. Se valmisti vuosikymmeniä vain kolmea mallisarjaa. Tänä syksynä markkinoille tulleiden Patriotin ja Wrangler Unlimitedin myötä tarjonta on kasvanut seitsemään eri malliin, joista löytyy lukuisia versioita.
Patriotin ja jo aikaisemmin esitellyn Compassin myötä Jeep on luopunut markkinoiden vaatimuksesta linjastaan tehdä vain todellisia maastoautoja. Valmistaja lupaa kuitenkin omiensa päihittävän maasto-ominaisuuksissa kilpailijoiden tuotteet.
Kaikkein erähenkisimmät valitsevat kuitenkin Wranglerin, joka on nyt saatavana ensimmäistä kertaa myös dieselmoottorilla varustettuna ja pidempänä neliovisena mallina. Wranglerin ulkonäkö on pysynyt hyvin uskollisena yli 60 vuotta sitten toisessa maailmansodassa amerikkalaisjoukkoja kuljettaneelle esi-isälleen.
Yhtä lailla taiston ajan hammasta vastaan on voittanut Land Rover Defender, jonka muotoilu vie ajatukset takaisin 1940-luvun lopulle, jolloin alumiinikorin suorat linjat suunniteltiin. Tekniikkaa on jatkuvasti päivitetty, ja nyt autossa on uusi moottori ja hivenen aikaisempaa ergonomisempi sisustus.
Kolmas saman sarjan auto on Mercedes-Benzin G-sarja, joka on niin ikään linjoiltaan klassikko. Vuonna 1979 esitellyn auton tekniikkaa on kehitetty moneen kertaan, mutta muotoihin ei ole juurikaan koskettu.
Uusi G 320 CDI painii niin suorituskyvyltään, varusteiltaan kuin myös valitettavasti hinnaltaan aivan eri sarjassa kuin kaksi edellistä.
Eurooppa käy vastaiskuun
Suurin osa Suomessa myytävistä tämän luokan autoista on kotoisin Aasiasta, koska erooppalaiset autonvalmistajat eivät uskoneet maasturien myynnin kasvuun.
Kun asiaan herättiin, apua lähdettiin hakemaan. Aasiasta. Opel toi alkuvuodesta myyntiin Antaran, joka on muotoilullisista ja pienistä teknisistä eroista huolimatta samaa huonetta ja sukua kuin Etelä-Koreassa valmistettava Chevrolet Captiva.
Renaultin ensi vuonna esiteltävä Koleos tulee niin ikään Koreasta, ja suunnitteluapuna Samsungin tehtaalla valmistettavassa autossa on ollut tietenkin Nissan.
PSA Peugeot Citroën puolestaan kääntyi Mitsubishin puoleen, joka valmistaa konsernille uudet Citroën C-Crosserin ja Peugeot 4007:n. Sen verran ranskalaiset halusivat muotoilun lisäksi autoon omaa panostaan, että niissä on vääntävämpi 2,2-litrainen diesel ja mukavammin toimiva jousitus.
Frankfurtin autonäyttelyssä esiteltiin viimein kahden suuren valmistajan eli Fordin ja Volkswagenin näkemys katumaasturista.
Volkswagenin Tiguan tulee kauppoihin jo ennen vuodenvaihdetta ja Fordin Kuga ensi vuoden puolella. Tiguan jatkaa Touaregin muotokieltä ja siinä on jatkuva neliveto.
Kuga puolestaan on helposti Fordiksi tunnistettava, mutta ehkä amerikkalaisen perimän myötä malli on saatavana joko etu- tai nelivetoisena.