Jyväskylän, Tampereen ja Helsingin tapaan Ouluunkin havitellaan lämmitettäviä katuja. Kaupungintalon pihaa koskevat suunnitelmat ovat pisimmällä ja ratkaisuja odotetaan ensi vuonna.
Myönteistä päätöstä on jo ennakoitu asentamalla tarvittavat putket ajoradan reunaan Kirkkokadun korjaustöiden yhteydessä. Lämmitettäväksi on kaavailtu kaupungintalon portaiden ja Kirkkokadun välistä aluetta.
Kaupungin paraatioven edustan lisäksi sulaa katua voitaisiin harkita esimerkiksi Rotuaarille tai muille suunnitelmissa oleville kävelykatualueille. Asia tulee ajankohtaiseksi parhaillaan aloiteltavan keskustan katuympäristön yleissuunnittelussa.
Äkkipäätä katujen lämmittäminen saattaa vaikuttaa kalliilta ylellisyydeltä, jonka tarpeellisuus on enemmän tai vähemmän kyseenalaista. Mutta jos mielikuvista riisutaan katokset ja ympäri vuoden kukoistavat viherkäytävät, laskeudutaankin jo sanan mukaisesti maan pinnalle ja tilanne on kokonaan toinen.
Pelkkää kadun pintaa lämmittämällä kyse on vain järkevästä kunnossapidosta, vakuuttaa projektipäällikkö Jukka-Pekka Karppinen Oulun kaupungin teknisestä keskuksesta. Huomiotta ei kannata jättää sitäkään, millaisen laskun liukastumisonnettomuudet vuosittain aiheuttavat. Koko maassa kaatuillaan vuodessa noin 400 miljoonan euron edestä. Asukaslukuun suhteutettuna se merkitsee Oululle noin 10 miljoonaa euroa.
Karppinen puhuisikin mieluummin sulatusjärjestelmästä kuin katulämmityksestä. Sulatuksessa tavoitellaan vain lumen sulamista ja kuivatusta kadulta, eikä lämpöä yritetetäkään saada katutasoa korkeammalle. Oulussa lumisadepäiviä on talvessa keskimäärin 25-30, joten sulatusta tarvittaisiin vain niinä päivinä.
Helsingissä vastaavaa järjestelmää rakennetaan parhaillaan koko Aleksanterinkadulle ja se on ollut jo pitkään käytössä Pohjois-Esplanadilla. Mielipidekyselyjen perusteella kaupunkilaiset ja kiinteistönomistajat ovat systeemiin enemmän kuin tyytyväisiä: ei pölise, ei tarvitse liukastella ja paikat pysyvät kunnossa.
Hukkalämpö hyödyksi
Oulun tapauksessa ylivoimaisesti edullisimmaksi on osoittautunut nestekiertoinen järjestelmä, johon lämpö saadaan kaukolämmön paluuvedestä. Se kun joudutaan joka tapauksessa jäähdyttämään, ennen kuin se voidaan ottaa takaisin kiertoon. Esimerkiksi Heinäpään hiekkatekonurmikenttä pidetään tällä menetelmällä jo nyt avoinna lähes ympäri vuoden.
Järjestelmä hyödyttää myös kaukolämpölaitosta, joten kyseessä on hyvin taloudellinen ja ekologinen ratkaisu, huomauttaa Karppinen.
Kiinteistöille sulatus olisi kaikin puolin hyvä ratkaisu: aurausta, hiekotusta ja muutakaan talvikunnossapitoa ei tarvita, keväinen pölisevä siivousoperaatio jäisi pois, hiekka ja terävät kivet eivät kantautuisi sisälle ja vahingoittaisi esimerkiksi tavaratalojen liukuportaita, joita tästä syystä saadaan tuon tuostakin olla korjaamassa. Kun raskaita työkoneita ei tarvittaisi, ne eivät myöskään pääsisi vahingoittamaan katupinnoitteita.
Hoitokustannuksiltaan systeemi olisi Karppisen mukaan edullinen ja joutilasta energiaakin olisi kaukolämpöjärjestelmästä saatavissa yllin kyllin. Järjestelmän rakentaminen kuitenkin maksaa noin 75 euroa neliö eli suunnilleen saman verran kuin normaalin kadun pintarakenteet: graniittikivi, sen alla oleva asennushiekka, vettä läpäisevä asfalttikerros ja alimmaisena oleva kantavan kerroksen profilointi. Myöhemmin säästöä kuitenkin syntyy katualueiden vuosikorjauksissa ja peruskorjauksissa, joiden tarve vähenee.
"Oulussa ei ihan vielä ole pystytty ajattelemaan tämmöistä satsausta katualueisiin, vaikka talvikaupungista on puhuttu ja katujen kattamisesta ja lämmittämisesta. Niistä suunnitelmista lienee jo luovuttu. Tässä on kyse vain järkevästä katujen kunnossapidosta."
Katulämmitys sopii erityisen hyvin kävely- ja pyöräteille, kävelykaduille, rampeille, luiskiin, liittymiin, silloille, alikulkuihin, lentokentille ja terminaalialueille, sairaaloiden, terveyskeskusten, hoitokotien ja palvelutalojen piha-alueille, tavaratalojen ja kauppakeskusten lähialueille, pohjavesialueille, urheilukentille, golfkentille sekä pihoille ja puistoihin.
