Savustetut lampaanpäät ruokakojun pöydällä herättävät heti huomion Marrakeshin keskustorilla. Mitä niistä oikein syödään? Istumme ulkoilmakeittiön penkille ja kokki valmistaa lautaset lampaan poski- ja otsalihoista. Liha on pehmeää ja rasvaista.
Esille on asetettu näyttävästi myös kypsennetyt lampaan aivot. Rohkeasti tilaamme annoksen niitäkin. Aivoissa on sisäelinten maku ja koostumus kuin tiiviissä vanukkaassa. Maussa ei ole valittamista, mutta ajatus aivojen syömisestä ei houkuttele ottamaan toista annosta.
Marrakeshin keskustori Djemaa El Fna muuttuu iltaisin valtavaksi avokeittiöksi. Aukiolla seisoo vierekkäin kymmenittäin ruokakojuja. Ihmiset tungeksivat mieleistään ruokapaikkaa etsien ja kojujen pitäjät koettavat houkutella turisteja omaan pöytäänsä.
Matkaseurueemme on saapunut Marokkoon Espanjan kautta lautalla. Reppumatkailijan pienestä matkakassasta huolimatta olemme päättäneet panostaa hyvään ruokaan.
Kevyttä ja mausteista
iitämme lampaanpäistä ja siirrymme Djemaa El Fnan toisessa päässä oleville etanakojuille. Kulhollinen keitettyjä etanoita maksaa 50 senttiä. Maku on tuore, mutta multainen. Läheisestä pitopöydästä saapuu jo toisen keittiön pitäjä houkuttelemaan meitä pöytäänsä. Marokkolaiseen tapaan tingimme ilmaisen minttuteen, oliivit, tomaattikastikkeen sekä leivän ja istumme pöytään. Friteeratut katkaravut tulevat kuorineen, mutta maistuvat silti hyviltä. Pinaattisalaatti on hyvin sitruunaista ja tulista, joten pääruoaksi valitsemme miedompaa lammastajinea, mikä kypsyy hiilloksella.
Marokkolainen ruoka on rikkaasti maustettua ja kevyttä. Tunnetuimpia ruokia ovat tajine ja cous-cous, mitkä valmistetaan hauduttamalla savipadassa lihaa ja kasviksia joko keskenään tai cous-cous -ryynien kera.
Kasviksilla on marokkolaisessa keittiössä suuri osuus. Grillatut munakoisot ja paprikat ovat herkullisia ja juureksia käytetään suomalaiseen tapaan hyvin paljon. Perunaa ja punajuuria käytetään usein myös salaatteihin.
Jälkiruoaksi vetäydymme torin reunimmaisiin kojuihin, missä tilaamme punaista teetä ja kaakaosta tehtyjä kakkuja. Tee on maustettu inkiväärillä ja pippurilla, joten maku on pistävä ja voimakas. Urheasti juomme lasilliset loppuun. Tee lämmittää Marrakeshin kylmenevässä talvi-illassa.
Katukeittiöiden kimppuun
atukeittiöt koostuvat Marokossa yksinkertaisimmillaan pelkästä pöydästä, keittimestä ja kokista kadunkulmassa. Tällaisesta keittiöstä ostettu sisälmysmakkaralla täytetty pitaleipä on maukasta, mutta vieressä toimiva mopokorjaamo tupruttaa pakokaasua ja moottoriöljyn käryä ruokailijoiden ja keittiön päälle.
Paras keino löytää hyvä ruokapaikka on katsella, missä paikalliset syövät. Marokkolaisia istuu erityisen paljon kadunkulmien kojuissa, missä myydään keitetyillä kananmunilla, perunoilla ja mausteilla täytettyjä pita-leipiä.
Myös pienistä keittokioskeista raikaa arabiankielistä keskustelua. Kulhollinen lampaanvatsalla höystettyä linssikeittoa on hyvää ja täyttävää eikä maksa juuri mitään. Utelen viereisessä pöydässä istuvalta mieheltä paikallisia ruoka-aikoja. Hän kertoo syövänsä aamiaiseksi vuohenjuustoa leivän, hunajan ja oliiviöljyn kera.
"Päivisin on töissä niin kiire, että seuraavan kerran ehdin syödä vasta illalla."
Marokkolaisten päivärytmiä ja ruokailua määrittelevät myös rukoushetket. Ensimmäinen rukouskutsu kajahtaa minareetista joka aamu puoli kuudelta. Sen jälkeen päivä yleensä käynnistyy. Iltaisin kaupungit puolestaan hiljenevät aikaisin.
Naisia McDonald'sissa
slaminuskon vuoksi Marokosta puuttuu näkyvä alkoholinkäyttö. Paikalliset miehet kokoontuvat iltaisin teebaareihin siemailemaan makeaa minttuteetä ja katsomaan jalkapalloa televisiosta. Naisia ei näy teebaareissa koskaan.
Kävelyretki Marrakeshin uudemmassa kaupunginosassa johtaa yllättävään löytöön. McDonald'sin kyltti loistaa kirkkaana yössä ja paikallinen nuoriso parveilee hampurilaispaikan pihalla. Ravintolassa istuu länsimaalaisittain pukeutuneita marokkolaisnuoria.
Hampurilaisten hinnat ovat melkein Suomen tasoa. Yhden Big Mac -aterian hinnalla saisi katukeittiöissä vatsansa täyteen kahtenakin iltana. McDonald'sissa näyttää istuvan yhtä paljon miehiä ja naisia.
Vanhat Marokon kävijät varoittelivat syömästä kaikkea, sillä ripuli on ikävä matkakumppani. Viikon aikana kierrämme Marrakeshin lisäksi vuoristokylissä ja Fesin kaupungissa, ja syömme tietenkin kaikkea eteen tulevaa. Minkäänlaisia vatsanväänteitä ei tule kenellekään vielä Marokossa. Mahanmyllerrys alkaakin vasta kun palaamme takaisin.