Suomalaisen musiikkivideon historia I-III. Suomi 2005. Toimittaja: Pasi Pirttiaho. Studio 27.8. klo 16.
Klaffi Tuotantojen kolmiosainen dokumenttisarja Suomalaisen musiikkivideon historia palkittiin äskettäin Satu ry:n Media & Message -palkinnolla. Televisiossa sarja on esitetty YLE:n Teema-kanavalla.
Pasi Pirttiahon toimittama kokonaisuus hahmottaa kotimaisen musiikkivideon kentän näytteiden ja haastattelujen kautta, jälkimmäisissä kuvausta on koetettu hieman elävöittää kohteen estetiikan mukaisesti. Kotimaisen musiikkivideon juuret löytyvät varsin kaukaa, jo 1930-luvulta, mutta historiankulku on edennyt pätkittäisesti.
Sarjaa katsoessa miettii ensin, miksei siinä pahemmin esitellä yleisesti alueen ilmaisuun ja estetiikkaan olennaisella tavalla jälkensä jättäneitä kokeellisia musiikkipitoisia animaatioita ja mainoselokuvia. Sitten huomaa, että noita ei meillä aikanaan yksinkertaisesti tehty: kentältä puuttuu yksi sarka. Olemattomasta on huono napata mitään vaikutteita.
Samoin aprikoi, miksi ajalta ennen varsinaisen suomalaisen musiikkivideon syntyä on verraten vähän näytteitä, nekin enimmäkseen tuttuja. Myös tuohon löytyy äkkiä vastaus: elokuvan puoli on hyödynnetty ja kahlattu jo moneen kertaan aiemmin läpi kuvaruudun erilaisissa nostalgia- ja dokumenttiproduktioissa.
Television omista esityksistä taas on jäljellä piskuinen murto-osa: nyt katsottuna kulttuurihistoriallisesti mittaamattoman arvokkaat nauhat jyrättiin usein yli kustannussyistä.
Dokumentti alkaa tahallisen poleemisesti: nykytekijät kyseenalaistavat musiikkivideon merkityksen yleensä. Tuo on tietysti tietoista hämäystä, mutta saa katsojan kiinnostuksen heräämään. Jatko etenee juohevasti, mutta perinteiseen tapaan: historia- ja faktatietoa sekä otteita töistä tarjotaan paljon, analyysia myös.
Kansainvälistä läpimurtoakin sivutaan. Musiikkivideoiden ilmaisullinen kehitys ei jää unohduksiin, tekijäkommentteihin mahtuu pilkkeestä silmäkulmassa huolimatta yhtä lailla kitkeryyttä. Eritoten muusikot tiedostavat usein videoiden ilmiasun merkityksen ja niiden varsinaisen suhteen musiikkiin hyvin tarkkaan.
Sarja päätyy tuttuun lopputulokseen musiikkivideon pysyvästä asemasta. Tuota ei enää kyseenalaistetakaan, mutta näkökulma säilyy silti varsin kriittisenä.
Aiheen hahmotus on kokonaisuutena ja nimenomaan suomalaiselta kantilta katsottuna kattava, ei tyydytä pelkkään pintaliitoiseen kirjaamiseen.
