Ruoan asettelu on puoli ruokaa. Niin on myös kattaus. Kauniisti katetussa pöydässä silmä lepää.
Taiteilija Tello Anttilalle ruoka, astiat, liinat ja pöydän koristeet ovat taideteoksen aineksia. Jokainen kattaus on erilainen, ja kuvastaa tilaisuuden ainutkertaista tunnelmaa. "Kattaus on lavastamista ja koreografiaa, sanonkin olevani ruoan dramaturgi. Tärkeintä on idea ja kokonaisuus."
Tellolle on ominaista, että kaikki on isoa ja komeata. Kaikkea pitää myös olla paljon. Esimerkiksi tomaatteja ei aseteta pöytään kulhollista, vaan korillinen. Pienen pieni kuitenkin rytmittää isoa, kuten tilpehööri- eli maustelautasen antimet.
"Isoa, koska olen iso itsekin."
Tellon värit ovat voimakkaita: mustaa, punaista, vihreää ja keltaista. "Vaikka ruoka on vakava asia, voi sen esillepanolla leikitellä."
Kun vieraat ovat muutamia minuutteja pöydän ääressä hiljaa, ällistelevät, eikä kukaan aloita, tietää Tello onnistuneensa.
Tello on järjestänyt suurten yritysten juhlia ja kansainvälisiä tapahtumia sekä Suomessa että ulkomailla. Hyvän pohjan ruoan dramaturgialle antoi kotitalousopettajan koulutus, vaikka opettajan työstä ei sitten tullutkaan Tellon työtä. Vastavalmistunut Tellervo Anttila kutsuttiin Kotilieden toimittajaksi. Kattaukset ja kodin juhlat olivat hänen ominta aluettaan. Kotiin ja ruokaan liittyvä sai jatkoa Avotakassa ja Annassa.
Anttilan pariskunnan diplomaattivuosina Washingtonissa Tello sai käyttää lahjojaan kutsujen emäntänä. "Varmasti ihmiset tulivat ihan uteliaisuuttaankin katsomaan, mitä olin taas keksinyt. Tarjolla oli aina suomalaista, usein kalakukkoakin, jonka tosin jouduin valmistamaan muikun sijaan smeltistä. Kalakukon syöntiin liitimme tietenkin suuret seremoniat."
Amerikan vuosina hänestä sukeutui sitten myös taidemaalari, joka on kotimaan lisäksi pitänyt useita näyttelyitä maailmalla.