Vancouver Kohti kultaunelmaa kurkottaneet leijonat joutuivat välieräottelussa USA:sta niin kummallisten tapahtumien ytimeen, että vastaavaa ilotulitusta ei varmasti löydy tältä tasolta jääkiekkohistoriassa. USA nimittäin paukutteli avauserässä Suomen verkkoon kuusi maalia 12 minuutissa ja 42 sekunnissa.
Laukauksia oli 6--0-tilanteessa vain yhdeksän, mikä rikkoo miesten huippukiekon kaikki lainalaisuudet.
"Enpä ole koskaan joutunut tällaiseen sekamelskaan. En tiennyt aitiossa, pitäisikö itkeä vai nauraa", päivitteli päävalmentaja Jukka Jalonen.
Suomen peli lähti heti alusta alkaen väärille raiteille, kun Miikka Kiprusoff syötti kiekon suoraan Ryan Malonen lapaan: 1--0 ajassa 2.04.
"Tein virhearvioinnin, ja kyllä ne muutkin jenkkien maalit voi laittaa minun piikkiini", 4--0-tilanteessa ajassa 10.08 penkille kutsun saanut Kiprusoff soimasi itseään.
Seitsemän laukausta, joista neljä menee sisään: torjuntaprosentti 43 on maailman huippuvahteihin lukeutuvalle Kiprusoffille ällistyttävä lukema.
"Yhtäkään maalia ei voi Kipperin piikkiin laittaa. Hän ei vain saanut kenttäpelaajilta yhtään apuja. Tai, no kyllä se ensimmäinen oli selkeä virhe, mistä sitten ajautui kahden (Janne Niskala, Toni Lydman) kohtalokkaan jäähyn kautta aivan väärille raiteille", Jalonen kelasi.
Kiprusoffilla on yhä valmennusjohdon luottamus, koska hän aloittaa maalivahtina sunnuntaiaamuna Suomen aikaa kello viisi pelattavassa pronssiottelussa.
Jalosen usko loppui jo 3--0-tilanteessa, kun hän otti aikalisän.
"Kaikkemme aitiossa yritimme, mutta kyllä siinä melkoinen taikuri saa olla, että saisi pelin kääntymään tuollaisen alun jälkeen."
Kiprusoffin tilalle komennettu Niklas Bäckström ei päässyt avauserässä virkaveljeään yhtään helpommalla. Heti ensimmäinen kuti meni sisään, kun Patrik Kanen ampui 5--0:aan. Viidestä laukauksesta kaksi meni sisään: torjuntaprosentti 60!
USA liian nopea
USA puhkoi leijonien keskialueen kuin tyhjää vain.
"Fakta on se, että jalka ei riittänyt. Sanoin jo ennen kisoja, että USA on olympiakiekon musta hevonen. Sillä on turnauksen nopein joukkue. Mutta ei USA:n ja Suomen välinen ero näin suuri ole. Meillä vain henkinen valmius ei ollut sillä tasolla, että olisimme voineet pärjätä, mutta tämä on vain arvailua", Jalonen aprikoi.
Vaikka USA pelasi toisessa ja kolmannessa erässä vain peliä pois, suomalaiset osoittivat oikeaa ammattiylpeyttä ja pitivät ottelun näennäisesti tasaisena.
"Tuska kuitenkin näkyi kaikkien kasvoilla."
Päävalmentaja ei kovinkaan paljon halunnut analysoida ottelua, ei menneitä muistella.
"Tuleen ei voi jäädä makaamaan. Kaikki energia on nyt ladattava seuraavaan otteluun. Se on meidän valmennusjohdon tehtävä saada joukkue haluamaan pronssia."
Pronssi kiinnostaa
Jalosella ei vielä tuoreeltaan ollut tarkkaa tuntemusta siihen, kuinka hyvin henkisesti täysin matalaksi lyöty joukkue jaksaa nousta taistelemaan pronssista.
"Jos ei syty, niin ei voi mitään. Pelaajathan sen päättävät. Sen näkee sitten heti ensimmäisestä vaihdosta, kun ottelu alkaa", Jalonen visioi.
Hetken enemmän mietittyään Jalonen oli varma, että pronssikirveet kaivetaan esiin.
"Kokeneilla pelaajilla ympyrä sulkeutuu, ja he haluavat varmasti näyttää, että pronssi kiinnostaa. Jos turnaus päättyisi tähän, jäisi aika ilkeä tunne. Pronssilla voisi puhdistaa kasvonsa", Jalonen loi uskoa.
Palaako hymy kasvoille?
Haastattelualueella keskellä pettymystä ja sekasortoa kuljeskeli erittäin pettyneitä leijonia, joilla olivat selitykset vähissä.
"Kun tällaisen ottelun häviää, se on kovaa. Ihan käsittämätöntä oikeastaan. En oikein löydä sanoja kuvailemaan tätä tunnetta", varmasti viimeisessä olympiaturnauksessaan pelaava Teemu Selänne sopersi.
Kokeneena pelaajana Selänne vakuutti, että pronssilla on oma merkityksensä.
"Toivottavasti hymyilemme huomenna. Meidän on taas aika kasata rivit ja ottaa se, mikä on jäljellä. Pronssi on tällaisessa turnauksessa huikea saavutus, ja meidän on pidettävä mielessä, että kaikki ei vielä ole ohi", Naganossa 1998 pronssia ja 2006 Torinossa hopeaa saavuttanut Selänne painotti.
USA valmis, Suomi ei
Leijonapuolustukseen paluun tehneellä Joni Pitkäsellä oli selitys, miksi USA vei peliä heti ensimmäisestä minuutista alkaen.
"Me emme olleet valmiitta, ja USA oli. He olivat selvästi opiskelleet meidän pelitapamme ja saivat ylitettyä keskialueen kerta toisensa jälkeen", Pitkänen analysoi.
Pitkänen myönsi, että toiseen erään oli todella vaikea lähteä.
"Pelasimme kunniasta, koska olemme ammattimiehiä. Pronssi olisi kiva, koska minulla ainakaan ei sitä vielä ole", Pitkänen hahmotteli.
Koivu muistaa pronssipelit
Leijonien kapteeni Saku Koivu on kokenut kaksissa olympialaisissa, Lillehammerissa 1994 ja Naganossa 1998 kirvelevät välierätappiot.
"Olimme niissä peleissä ihan eri tavalla mukana, ja muutenkin haluan muistaa niistä kisoista vain ne voitetut pronssipelit. Toivottavasti täältäkin", Koivu kommentoi.
"Meidän on noustava tästä pettymyksen ja sekasorron keskeltä henkisesti sille tasolle, että pronssista voidaan pelata. Tulimme kisoihin hakemaan finaalipaikkaa, joten nyt tavoitetta pitää ruuvata vähän alemmaksi."
Ketju Selänne -- Koivu -- Jere Lehtinen ei ottanut USA:lta yhtään takaiskua. Sitä vastoin Antti Miettinen -- Niko Kapanen -- Niklas Hagman otti tasakentällisin kolme miinusta.
Leijonien lohdutusmaalin kolmannessa erässä ampui Miettinen, kun USA:n maaliin oli hetkeä aikaisemmin vaihdettu Kärpistäkin kaudelta 2002--2003 tuttu Tim Thomas.
Nollapeli oli tulikuumalle maalivahdille Ryan Millerille jo toinen peräkkäinen.