Ensimmäinen tunne on epäusko. Auringonpolttaman kyltin mukaan jäätikön reuna sijaitsi tässä vuonna 1998. Tästähän on jään reunaan liki 400 metriä!
Seison hiekkakasalla, joka oli pysyvän jään alla vielä lapsuudessani. Tunnen syvää, pohjatonta surua. Sitten tunteeseen sekoittuu kiukku, voimattomuus ja vahvimpana halu toimia, tehdä asialle jotain.
Steindalsbreenin jäätikkö sijaitsee Pohjois-Norjan Lyngenissä, alle sata kilometriä Suomen rajalta. Mitä jos kaikki suomalaiset tuotaisiin tähän paikkaan todistamaan ilmastonmuutosta?
Vaikka olen nähnyt tuhansia kuvia ja lukenut satoja tekstejä jäätiköiden kohtalosta, maastopaloista ja katoavista eläimistä, mikään ei ole aiheuttanut tällaista tunnetta.