On katkerat muistot talvisodasta. Ajan myötä muistot korustuvat. Venäläiset hyökkäsivät Uhtuan suunnasta Juntusrantaan tiettömän taipaleen kautta isolla joukolla. Siviilit komennettiin evakkoon. ei pitkälle keretty, ratsut tulivat ja käännyttivät takaisin. sotilaat eivät olleet väkivaltaisia, silti pelko oli suuri. Kenttävartio oli naapurissa. Siviiliä oli 7 talossa. Sotilaat kävivät silloin tällöin tarkastuskäynnillä. Suomenkielinen tulkki oli mukana joten ymmärrettiin toisiamme. He totesivat, että tiedot on paremmat kuin meillä. Oltiin toista kuukautta motissa, Oulua pommittivat joten kulkureitti oli päällä ja ääni karmea. sota eteni Alasalmeen ja yhteenotto suomalaisten kanssa alkoi. Sitten tammikuussa venäläiset joutuivat perääntymään. Talot oli venäläisiä täynnä, siviilit seassa. Joukot eivät ehtineet kauan, noin vuorokauden. Kotini oli kuin pussissa tien suhteen. Valoraketit 4 km päässä paukkuivat. Tuli kiire etteivät jääneet pussiin pois alta. Siviileille tuli ensin käsky yhteen taloon kokoontua, sille saatiin jäädä kotiin. Seuraavana venäläinen tankki kävi kylällä, eivät tulleet taloihin. Myöhemmin tulivat suomalaiset sotilaat käymään, siviilit jäivät kotia. Seuraavana päivänä siviilit vesistön toiselle puolelle. Karjanhoitajat kävivät kotona. Sitten alkoi evakkotie. Talot ja karja poltettiin. Sota jätti arvet mieliin, ei sotakuvia huvita seurata. Koettelemukseni jatkuu vielä jatkosodan ajan. Evakkotietä riitti.
Lukijalta