Tytöt jatkoivat matkaansa ja löysivät Olli-ketun nukkumasta kuusen alta.
Tytöt herättivät Ollin, ja Olli alkoi heti innoissaan kertoa tekemästään lumiukosta.
Kati tunsi kylmänväreiden kulkevan lävitseen, kun he kävelivät takaisin aukiolle, jossa lumiukko oli.
Olli oli pettynyt ja surullinen huomatessaan, että sen tekemältä lumiukolta oli viety nenä, jonka hankkimiseen se oli nähnyt paljon vaivaa.
Kati tuli lähemmäs Ollia ja sanoi.
"Minä söin porkkananenän. Olin ahne ja itsekäs, kun en ajatellut, että siitä tulee lumiukon tekijälle paha mieli", Kati nyyhkytti.
Ollia harmitti edelleen, mutta tämä oli tyytyväinen, kun Kati oli itse tunnustanut tekonsa.
"Olli, minä lupaan, etten enää toimi näin ajattelemattomasti", Kati sanoi ja halasi Ollia.
Ystävykset sopivat asian ja pian metsästä kajahti iloisia huudahduksia hippaleikin merkeissä.