Samaan aikaan toisaalla Niina-orava ja Kati-kärppä kipittivät kiireen vilkkaan välttäen vajoamista hangen syövereihin.
Pian tytöt saapuivat aukiolle, jonne oli rakennettu kookas lumiukko.
"Vau, kukahan tämän on väsännyt?", Niina hämmästeli.
"Ei aavistustakaan, mutta hieno se on. Mutta hei, lumiukolla on porkkananenä. Minun tekee mieli porkkanaa!", Kati huudahti.
Samassa Kati kiipesi lumiukon vieressä olevalle kivelle ja loikkasi siitä lumiukon harteille.
Kati ylettyi juuri kurkottamaan porkkananenän itselleen ja palasi alas Niinan luokse.
"Et saisi syödä lumiukon nenää", Niina torui.
"En ole saanut koko talvena porkkanoita, ja nyt kun siihen on oiva tilaisuus, aion käyttää sen", Kati kuittasi jo porkkanaa mutustellen ja tulikin pian kylläiseksi.