Kuva: Sanna Myllykangas
Myöhään illalla rekkakuski pysäytti lopulta autonsa, kallisti penkkinsä takakenoon ja veti peiton korviinsa. Pian kuorsaus raikui autossa.
Rekassa salamatkustava Kati-kärppä olisi mieluiten hypännyt ulos ja lähtenyt etsimään kotimetsäänsä saman tien.
Maisemien perusteella se ei voinut olla enää hirvittävän kaukana, riittävästi maailmaa nähnyt kärppä ajatteli.
Katilla ei kuitenkaan ollut pääsyä ulos autosta, sillä rekan ovet olivat tietenkin visusti kiinni. Se huokaisi ja käpertyi varovasti kuskin jalkoihin nukkumaan.
Aamulla se hyppäisi ensi töikseen pihalle ja lähtisi etsimään kotiaan, jota ei ollut nähnyt aikoihin.