Kuva: Sanna Myllykangas
Kati ja Olli seurasivat silmät pyöreinä oravanpoikasten vipellystä. Pikkuoravat muuttuivat melkein silmissä koko ajan ketterämmiksi ja itsevarmemmiksi kiipeilijöiksi.
”Hei! Voidaanko mekin opettaa teille jotain hyödyllistä?” Kati huikkasi.
Oravanpojat vilkaisivat puun alla istuvia kaveruksia ja kipusivat sitten säikyn näköisinä pesäänsä, minkä käpälistä lähti.
Vain muita vauhdikkaampi orava, joka oli äsken keikkunut nokka pystyssä puun yläoksalla, jäi paikalleen killittämään tulijoita.
”Hei, kivaa! Haluaisitko oppia kalastamaan?” Olli kysyi.
Enempiä kyselemättä Olli nappasi poikasen hampaisiinsa ja lähti kantamaan sitä kohti lampea.