Puistossa oli jo myöhäinen ilta. Vain katulamput valaisivat taivasta jossain kauempana.
Kati ajatteli, että metsässä Louhi-siili varmaan kertoi juuri tarinoita.
Äkkiä kärppätyttö tunsi koti-ikävän pistoksen.
"Olet tosi kiva, mutta tein väärin kavereilleni, kun vain häivyin tällä lailla. Minun pitää palata metsään", Kati huokaisi.
Kaupunkikärppä Kake meni aivan hiljaiseksi. Se yritti sanoa jotain, mutta alkoikin vain köhiä.
"Lähde metsään minun kanssani. Sekin on ihan siisti paikka. Ei siellä tietenkään niin paljon tapahdu", Kati ehdotti.
"Olin juuri sanomassa samaa", Kake sanoi ja näytti paljon iloisemmalta."
"Selvä juttu. Tulen mukaan", Kati vinkkasi ystävälleen.