Kuva: Sanna Myllykangas
Kati-kärppä tuli kaupunkiin illansuussa. Kaupungissa oli yhtä kylmä kuin metsässäkin, mutta elämää siellä sentään oli.
Kati kipitti pimeitä tienvierustoja pitkin vältellen katulamppuja ja ostoskasseja kantavia ihmisiä. Se haisteli lunta päästäkseen perille kaupunkilaiskaverinsa Kake-kärpän liikkeistä. Kake ei kuitenkaan ollut jättänyt hajujälkiä mihinkään tuttuihin paikkoihin, Kati totesi pettyneenä.
Kati oli huomaamattaan tullut keskustan laidalla sijaitsevan rautatieaseman luokse, ja se havahtui kauheaan jylinään.
Kati seurasi silmät suurina, kun suuri, kiiltävä juna vyöryi asemalle ja pysähtyi. Enempiä miettimättä se livahti junan luokse ja hyppäsi avoimesta ovesta sisään.