Kas­tel­lin jä­tin­kirk­ko on maa­gi­nen paikka, joka pitää sa­lai­suu­ten­sa – 2500 vuotta ennen ajan­las­kun alkua tehdyn ra­ken­nel­man tar­koi­tuk­ses­ta on useita teo­rioi­ta

Raahen suurin ja kaunein muinaisjäännös, Kastellin jätinkirkko, pitää salaisuutensa. Sen käyttötarkoitusta ei pystytä varmuudella sanomaan.

Arkeoastronomi Marianna Ridderstad määritti jätinkirkon akselien lisäksi kuuden portin tarkat aukeamissuunnat tutkiessaan jätinkirkkojen astronomisia suuntauksia. Portit suuntautuvat karkeasti kohti pohjoista, etelää, länttä, kaakkoa ja kaksi kohti itää.
Arkeoastronomi Marianna Ridderstad määritti jätinkirkon akselien lisäksi kuuden portin tarkat aukeamissuunnat tutkiessaan jätinkirkkojen astronomisia suuntauksia. Portit suuntautuvat karkeasti kohti pohjoista, etelää, länttä, kaakkoa ja kaksi kohti itää.
Kuva: Vesa Joensuu

Raahen suurin ja kaunein muinaisjäännös, Kastellin jätinkirkko, pitää salaisuutensa. Sen käyttötarkoitusta ei pystytä varmuudella sanomaan.

Jo muutaman sadan metrin kävelymatka kuusien reunustamaa tietä pitkin on elämys. Samalla, kun nousee loivaa rinnettä ylöspäin, voi kuvitella, miten tässä ovat aallot loiskineet muutama tuhat vuotta sitten.

Tieltä poiketaan varvukkoiseen metsään johtavalle polulle. Mustikoiden reunustamaa reittiä tullaan avaralle aukiolle, joka vetää hiljaiseksi.

Kivimuodostelma, Suomen suurin jätinkirkko, hämmentää kävijäänsä joka kerta. Kun aluetta kiertää, katselee kivivalliin jätettyjä aukkoja ja ympäröivää maastoa, alkaa mieleen vyöryä monenlaisia kysymyksiä.

Ketkä ovat tämän rakentaneet ja miksi? Liittyykö tähän jotakin uskonnollista vai onko tämä vain yksiselitteisesti suuri asumus? Millaisessa yhteydessä avaruuteen ja auringon kiertoon tässä on eletty? Onko täällä ollut jättiläisiä?

Kivirakennelman keskellä tulee keskittynyt olo, ja rakennelman keskellä tuntee itsensä pikkuruiseksi hiukkaseksi ajan valtavassa rattaistossa.

– Se on maaginen paikka. Uskon, että tämä uskonnollinen tunne, joka paikassa tulee, liittyy jätinkirkon alkuperäiseen käyttötarkoitukseen ja paikan rituaalisuuteen. Se on sama tunne kuin paikan rakentajilla oli silloin, sanoo Suomen ensimmäinen arkeoastronomi Marianna Ridderstad.

Yksi melko varma asia Kastellin jätinkirkossa on: se on moniperiodinen. Tämä tarkoittaa, että rakennuksen käyttötarkoitus on muuttunut ajan myötä.

– Me emme tarkalleen tiedä, mitä jätinkirkon rakentajat halusivat. Se, miten kohde on suunnattu, ei välttämättä kerro, mikä se on ollut.

Suuntaaminen tarkoittaa, että rakennus ja sen portit on aseteltu tähtitaivaaseen nähden niin, että tärkeimpien aurinko- ja kuupäi­vien laskut ja nousut näkyvät tietyistä kohdista. Kaikki rituaaliset katselupisteet ovat astronomisesti tietyissä kohdin.

Kastellilla yhdestä reiästä näkyy talvipäivänseisauksen nousu, toisesta lasku. Koko maisema ja taivasnäkymä on otettu huomioon.

– Myöhäisemmässä vaiheessa on rakennettu röykkiöitä jätinkirkon akselin suuntaan. Jos ne olivat hautoja, ajatuksena saattoi olla jälleensyntyminen – idea siitä, että auringonvalo voi herättää sielut.

Kunnon kenttätutkimus saattaisi antaa uusia vastauksia. Ridderstad uskoo, että jos samanaikaisia asuinpaikkoja alettaisiin kaivaa, voisi isompien rakennelmien merkitys käydä selväksi.

Selityksen jätinkirkolle voi periaatteessa ajatella kukin millaiseksi haluaa. 2 500 vuoden takaa ennen ajanlaskun alkua kukaan tuskin tulee muuta vastaan väittämään.

– Hylkeenpyyntiselitys on joka tapauksessa vanhentunut, ja paikalla olevan kyltin tiedot ovat vanhentuneet ajat sitten; se pitäisi uusia. Hylkeet eivät mene minkään rinkulan sisään. Pyyntivallit ovat olleet paljon tätä pienempiä.

Yksi teoria on, että jätinkirkkoa on käytetty puolustuslinnana.

– Koska siinä ympärillä on akselin suuntaisesti röykkiöitä, olen ajatellut, että se on yhteisöllinen rakennus ja sillä on todennäköisesti ollut rituaalista toimintaa. Suuntaukset palvelevat myös tätä toimintaa.

Lähistöllä on kaksi muutakin jätinkirkkoa ja vielä kolmaskin vähän kauempana. Raahessa on siis melkoinen jätinkirkkokeskittymä.

– Pirttihaudankangas oli todella upea kohde, mutta se on jäänyt kultakaivosalueelle. Toinen jätinkirkko on kaivosalueen ulkopuolella länsipuolella ison rakan rinteessä. Kettukankaan lähellä on Pikkujakenaro, josta on ollut suora näköyhteys Kettukankaalle. Näiden välillä voi olla jokin yhteys.

Ridderstad sanoo Suomen kulttuurisen keskuksen sijainneen kivikaudella juuri Pohjois-Pohjanmaalla, kun puhutaan jäännösten määrästä.

– Kierikissä on ollut valtavia, 10–20-metrisiä rakennuksia. On ollut resursseja rakentaa. Ei täällä ole vain maakuopassa kyykötetty.

Jätinkirkot tuhoutuivat, kun ilmasto muuttui. Ridderstad toteaa, että kun sivilisaatio nousee kulttuuriltaan rikkaaksi, koko systeemi romahtaa muutamassa sadassa vuodessa.

– En usko, että länsimainen kulttuuri pystyy suojelemaan itseään, jos ympäristökatastrofi lähtee etenemään, koska kulttuurimme on vielä haavoittuvampi.

Juttua muokattu kello 14.07: Otsikkoa korjattu. Jätinkirkko on rakennettu 2500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, ei 2500 vuotta sitten, kuten otsikossa virheellisesti väitettiin.