Lukion abiturientit elävät parhaillaan viimeisiä koulupäiviään preliminäärikokeiden keskellä. Mitä abiturientti ajattelee lukuloman kynnyksellä?
Ovatko abit stressaantuneita? Onko abilla muuta elämää? Minkälainen on tulevaisuus? Mitä tapahtuu viimeisenä koulupäivänä, penkkareissa? Miltä tuntuu nyt Pyhäjoen lukion kahdesta Jenni-nimisestä abitytöstä?
"Eikä ylioppilaskirjoitukset ole maailmanloppu, vaikka siltä vaikuttaisi. Abiturientti menee vaikka läpi harmaan kiven", uskoo abiturientti Jenni Heikkilä.
Harva meistä on rautaa, mutta Jennin luokkakaveri Jenni Alasuovanto haluaa näyttää, että hänestä sitä kyllä löytyy.
"Sen voin kyllä sanoa ihan alkuunsa, että sellaista päivää ei ole ollut kyllä enää pitkään aikaan, ettenkö olisi jollakin tavalla ajatellut tulevia kirjoituksia", puuskahtaa Jenni Alasuvanto.
Luokkakaveri Jenni Heikkilä tunnustaa myös. "Pienoista paniikkia on kyllä havaittavissa. Vaikka ei tässä nyt kauheaa huolen aihetta pitäisi olla, kun on kuitenkin ponnistellut kirjoituksia varten nämä kolme vuotta. Siinähän sitä sitten testataan ja nähdään, miten on sisäistänyt kaiken oppimansa. Ihan mielenkiintoista se on asettaa itsensä tällaiseen rääkkiin."
Tavoitteita pitää
olla riittävästi
Koulua ei ole kovinkaan paljoa enää jäljellä, mikä tarkoittaa sitä, että abeilla alkaa lukuloma.
"Kirjoituksiin valmistautumisen olen aloittanut jo kauan aikaa sitten. Koska olen niin kunnianhimoinen, niin tietenkin haluan menestyä mahdollisimman hyvin", Alasuvanto tunnustaa.
"Totta kai mietin, mitä on vielä tehtävissä. Täytyy olla selvillä omista vahvuuksistaan ja heikkouksistaan. Kaikki riippuu minusta itsestäni ja vain minä voin vaikuttaa siihen, miten kirjoitukset sujuvat", Heikkilän Jenni analysoi.
Opiskelusta pitää
osata irrottautua
"Aion ulkoilla ja liikkua mahdollisimman paljon, muuten alkaa ahdistaa. Täytyy päästä tuulettumaan myös kavereiden kanssa, koska kirjoitukset eivätsaa olla liian hallitseva asia elämässä", Jenni Heikkilä suunnittelee.
Hän saattaa tarttua välillä piirustusvehkeisiin ihna hyvällä omatunnolla, sillä muutakin elämää pitää kirjoitusten lisäksi olla. Tuskin siitäkään on hyötyä, että istuu koko ajan nokka kiinni kirjassa. Myös aivot tarvitsevat raitista tuuletusta.
Alasuvannon Jenni on huomannut, että siivoaminen on hyvä rentoutumiskeino, vaikka se saattaakin vaikuttaa kavereista hassulta tavalta rentoutua. Parasta on tietysti jakaa omat ajatukset jonkun kanssa; jutella nykyisistä, mutta myös tulevista asioista.
Kavereista on
haikea erota
"Onhan se haikea erota kavereista, joita on nähnyt melkein joka päivä lukion aloittamisesta saakka. Olen kuitenkin huomannut, että tietynlainen eristäytyminen tai itsenäistyminen on jo alkanut", Jenni Heikkilä miettii.
Tässä elämänvaiheessa liikkuu myös monenlaisia ajatuksia tulevaisuudesta, kun mietitään jatko-opiskelupaikkaa ja sitä, mitä haluaisi isona oikein tehdä.
Tytöt ovat jutelleet luokkakavereidensa kanssa ja toteavat, että monet ovat kyllä aika innoissaan. Mutta toki omaan, itsenäiseen elämään siirtyminen myös askarruttaa. Alasuvannon Jenni toivookin, että vaikka Pyhäjoen lukion abit 2004 nyt lähtevätkin eri suuntiin, niin silti yhteydet pelaisivat ja he voisivat nähdä toisiaan aina silloin tällöin.
Penkkarit vielä
suuri salaisuus
Viimeinen koulupäivä ja penkkarit on 12. helmikuuta. "Penkkareita on jonkin verran suunniteltu ja ideoita on tiedossa. Penkkareiden teemasta ei hiiskuta ulkopuolisille. Huumorilla kuitenkin!" selvittävät Alasuvannon Jenni ja Heikkilän Jenni.