Jälleen on kausi päättynyt Kärppien osalta. Moni joukkue on vasta valmistautumassa tuleviin pudotusotteluihin, mutta Kärppien osalta ne ovat ohi ennen kuin alkoivatkaan. Kalevan urheilutoimittaja Kimmo Siiraa lainatakseni: Kärpät teki mahdottomasta mahdollisen.
Kulunut kausi alkoi suurin odotuksin. Oli hankittu mestarivalmentaja, liigan paras maalivahti ja täsmähankintoja kenttäpelaajiin. Odotukset olivat korkealla. Mutta jo alkupelit alkoivat kangerrellen ja rumia tappioita tuli. Joukkueesta paistoi läpi epävarmuus, eli jotain puuttui.
Radio Pookin haastattelussa kokenut Kärppä-pelaaja Hannu Jalonen puhui logolle pelaamisesta. Hän painotti pelaajan edustavan seuraa, jonka pelipaitaa tämä kantaa. Eli pelataan joukkueena yhteisen tavoitteen eteen. Tämä on viime vuosien aikana puuttunut Kärppien otteista. Kovalla rahalla hankitaan niin sanottuja täsmähankintoja eli hyviä yksilöitä, mutta samalla joukkuepelaamisen idea on jäänyt taka-alalle.
Kaiholla muistelen ensikokemuksiani Kärpistä. Elettiin 2000-luvun alkuvuosia, jolloin Kärpät voitti mestaruuden vuosina 2004, 2005, 2007 ja 2008, ja lisäksi vuosina 2003–2009 teki Suomen ennätyksen mitalien määrässä, seitsemän mitalia peräkkäisinä kausina.
Silloin pelattiin joukkueena yhteisen tavoitteen eteen ja halli pullisteli yleisöstä. Yleisömäärä oli valtava; monessa mitalipelissä halli oli loppuunmyyty, yhtään tyhjää paikkaa ei ollut. Unohtumattomia hetkiä tarjosivat muun muassa Ari Vallin ja Juhis Aaltonen huimilla, mestaruuden taanneilla jatkoaikamaaleillaan. Silloin puhuttiin todella puolen Suomen joukkueesta, jota tultiin katsomaan kauempaakin.
Ero nyky-Kärppiin on valtava. Kauden aikana joukkue on pelannut puolityhjille katsomoille. Ei ole auttanut, vaikka joukkue on johtanut peliä 3–0 tai 4–1, silti vastustaja on vienyt pisteet. Ei voi todellakaan puhua puolen Suomen joukkueesta.
Tänä keväänä armo käy oikeudesta. Yksikään joukkue ei tipu sarjasta alempaan. Toisin on ensi keväänä. Joukkuemäärästä riippuen 3–5 häntäpään joukkuetta jatkaa alemmassa sarjassa. Miten asiaan suhtaudutaan, pannaanko kädet kyynärpäitä myöten ristiin vai löytyisikö parempia keinoja. Kaipaisin jonkinlaista ulostuloa seuran taholta, eli mikä tulee olemaan seurastrategia ensi kaudella. En usko olevani ainoa, joka tätä asiaa pohtii.
Pahinta peläten, mutta parasta toivoen!
Martti Tolonen
Tyrnävä