90-luvun alussa suomalaistenkin tietoon tullut petroskoilaisbändi Santtu Karhu & Talvisovat tekee paluuta. Vuonna 2000 uudelleen kasatun yhtyeen toinen albumi Hyvästit Karjala ilmestyi juuri, ja Suomen-kiertue on parhaillaan käynnissä.
Viisivuotisen tauon aikana yhtyeen jäsenet puuhailivat omilla tahoillaan musiikin parissa. Laulaja-basisti Santtu Karhu teki muun muassa lastenlauluja. Millenniumin koittaessa bänditouhu alkoi taas kiinnostaa.
"Masennus loppui. Sanoin pojille, että jospa ruvettais uudestaan, vaikka sanotaan, että helikopteri ei nouse kahdesti", selittää leppoisasti naureskeleva Karhu.
Uuteen tulemiseen ei tarvinnut lähteä nollapisteestä. Soittokaveriensa kanssa pitämänsä bändikoulun kautta Karhu oli pysynyt ainakin musiikkipiirien tietoisuudessa.
Talvisovat on hänen mukaansa underground-bändi, joka ei ole paljon mediassa esillä, mutta jonka kaikki tuntevat. Hyvästit Karjala -albumi leviääkin jopa Karjalan korpikyliin, kasettiformaatissa tosin.
"Cd-soittimia ei ole. Kyllä ne tietää jonkun verran sielläkin, että on olemassa sellainen paskiainen, joka laulaa karjalaksi", Karhu hähättää.
Puolet perinnettä
Ruukkilaisen Hot Igloo -yhtiön julkaisemalla levyllä Talvisovat ottaa etäisyyttä varhaisvaiheensa folk-punkiksikin kutsuttuun rokkimeininkiin. Ilmava polyrytmiikka, tiheät kitarakudokset sekä Santun matala mörinä ja syväsointinen basso muodostavat karsinointia karttavan kokonaisuuden.
"Vivahteita on vaikka minkälaisia vaikka mistä. Me ei pelätä folkjuttuja, mutta rokkijuttu ei myöskään ole vieras. Se on niin kuin meillä sanotaan, kompottia eli sekamehua."
Karhu arvioi, että noin puolet Talvisopien materiaalista on traditionaalista perua. "Joko melodia tai sanat ovat kansanlauluista, ja sitten raiskataan melodioita tai sanoja rokin avulla. Otetaan esimerkiksi puolet jostain kappaleesta ja keksitään omat sanat loppuosaan."
Tärkein elementti on kuitenkin esityskieli, Aunuksen Karjalan murre. "Se iskee ihmisille päähän, että tämähän ei ole mitään ryssän musiikkia tai jenkkimusiikkia. Eli kieli on pääasia."
Kielivalinnalla on myös poliittinen ulottuvuutensa: Karhun mukaan Talvisovat taistelee tuotannollaan karjalan kielen sortoa vastaan. "Alakastin kieltähän se on venäläisten mielestä. Venäjällä on sellainen mielipide, että on objektiivinen prosessi, kun pikkukielet häviää."
Eräänä syynä karjalan kielen alamäkeen laulaja pitää nuorten maaltapakoa kaupunkeihin, ympäristöön, jossa karjalaa ei puhuta. "Iskuksi jalkojen väliin" hän kuvailee lakia, jonka mukaan virallistetut vähemmistökielet tulisi kirjoittaa kyrillisin kirjaimin. Säädöksen myötä haaveet karjalan kielen virallistamisesta voi haudata.
"Mutta kun on epävirallinen kieli, niin kirjoittakaa vaikka kuun kirjaimistolla."
Karhun perheessä kielipoliittisen linjan on viime aikoina määrännyt kolmivuotias nuorimmainen, joka ymmärtää venäjää, muttei suostu puhumaan sitä. 11-vuotias isosisko joutuu pakostakin käyttämään karjalaa, rokki-isä nauraa.
"Se on hyvä homma. Meillä on Uhtualla mummola, siellä se on oppinut kielen niin kuin minäkin. Kielet on mummoloista kiinni."
Teknistä ylivoimaa
Uuden albumin kappalevalikoimasta suurin osa on tuttua vuonna 2001 omakustanteena julkaistulta Pahoin brihoin pajatukset -cd:ltä. Tavoitteena on ollut tuoda bändisointia materiaaliin, jonka toteutuksesta aiemmalla levyllä vastasivat pitkälti Karhu ja kitaristi Feodor Astashov.
"Hyvästit Karjala on muuten äänitetty neljässä tunnissa ja soitettu livenä", laulaja-basisti huomauttaa. Virtuoosimaisesta yleisilmeestä tätä ei uskoisi, kuten ei sitäkään, että Karhu debytoi basistina vasta viime kesän Haapavesi Folkissa.
"Puolessa vuodessa piti opiskella. Liikaa vitsejä kerroin basisteista, niin pakosta itse jouduin", virnuilee "kaikkea mahdollista paitsi puhaltimia" soittava Santtu.
Hyvästit Karjala on herättänyt ennakolta mielenkiintoa ainakin Espanjan ja Yhdysvaltain etnomusiikkipiireissä. Maailmalle Karhu ei silti hingu.
"Matalalla profiililla on totuttu elämään. Jos joku kiinnostuu, niin kiinnostukoon, mutta perseitä ei nuolla."