Kari Mäkisen sa­teen­kaa­ri­kom­men­tit jakavat pa­pis­toa – ”Ei ole enää koko kirkon ark­ki­piis­pa”

Arkkipiispa Kari Mäkisen homomyönteiset kommentit jakavat selvästi evankelisluterilaista seurakuntaa.

Arkkipiispa Kari Mäkisen homomyönteiset kommentit jakavat selvästi evankelisluterilaista seurakuntaa. Lännen Median kyselyyn vastanneista 373 papista 60 katsoo, että arkkipiispan kannanotto on vahingoittanut kirkkoa, eikä Mäkisellä ole edellytyksiä jatkaa tehtävässään.

Kysymys oli muotoiltu näin: Arkkipiispa Kari Mäkinen otti Facebookissa (28.11.) kantaa eduskunnan päätökseen hyväksyä tasa-arvoinen avioliittolaki. Miten suhtaudutte arkkipiispan kannanottoon?

Kari Mäkisen kommentti Facebookissa:

 

JulkaisukäyttäjältäArkkipiispa Kari Mäkinen.



Vastanneista papeista 105 oli sitä mieltä, että arkkipiispan kannanotto oli harkitsematon, ja se on heikentänyt hänen asemaansa.

Suurin osa vastaajista, 125 pappia, päätyi vastausvaihtoehtoon: Yhdyn arkkipiispan ilmaisemaan iloon ja kannatan kirkon avioliittokäsityksen uudelleenarviointia.

83 pappia valitsi vastauksen: Tuen arkkipiispaa, mutta mielestäni kirkon nykyinen avioliittokäsitys on hyvä.
Vastaajista 55,8 prosenttia antaa siis tukensa Mäkiselle.

Papeista 145 halusi perustella tai kommentoida omaa vastausvalintaansa. Vapaissa vastauksissa annetaan Kari Mäkiselle sekä hyvin suoraa kritiikkiä että kiitosta. Poimimme vastauksista muutamia Mäkiselle annettuja palautteita.

Kehuja:

– Arkkipiispa astui esiin juuri oikealla hetkellä. Olen iloinen hänen kannanotoistaan ja yhdyn niihin täydestä sydämestäni.

– Jeesus Nasaretilainen (ei muuten ollut missään aviossa eikä lisääntynyt) asettui aikanaan selkeästi syrjittyjen puolelle. Arkkipiispa toimi Jeesuksen esimerkin mukaisesti. Lisäksi piispat Jolkkonen ja Häkkinen olivat edellisellä viikolla innostaneet aivan turhaan ääriryhmiä kiihkoon, siis todella harkitsematonta heiltä. Hyvä, että arkkipiispa vähän tasapainotti tilannetta. Jolkkonen ja Häkkinen toimivat erittäin tyhmästi, kuten piispa Repo kuuluisassa TV2-homoillassa.

– Olen täysin samalla kannalla kuin arkkipiispa. Mielestäni kirkon tulee Jeesuksen antaman tehtävän perusteella olla aina heikomman puolella. Kirkon jäsenten eroaminen on ikävää, mutta kun Jeesuksen antaman tehtävän ottaa vakavasti, niin ei ole muuta mahdollisuutta. Näin myös täällä pohjoisessa, vaikka joutuu sen vuoksi papiston keskuudessa voimakkaan arvostelun kohteeksi ja esimerkiksi viroissa yleneminen varmasti vaikeutuu.

– Tuen arkkipiispaa täysin enkä ymmärrä häneen kohdistunutta hyökkäystä. Hän on aloittanut tästä aiheesta keskustelun niin kunnioittavasti ja asiallisesti kuin mahdollista eikä ole tuominnut toisinajattelijoitakaan.

– Arkkipiispa otti kantaa hyvin selvästi. Kirkon muodostavat siihen kuuluvat ihmiset. Heitä on todella monenlaisia ja muuttuvaisia. Siksi lause ”se tapahtuu kirkon omista perusteista käsin” on oikein hauska. Kirkon perusteet arvioida omaa avioliittokäsitystään eivät voi olla jokin muinoin keksitty jäykkä ja yksipuolinen oppirakennelma. Eihän koko nykyinen avioliittoinstituutiommekaan ole kovin vanha. Pidän avioliittoon vihkimistä ensisijaisesti yhteiskunnallisena ja juridisena toimenpiteenä. Pappi hoitaa siniä yhteiskunnan antamaa tehtävää, jonka tuloksena syntyy mitä syntyy, mutta ainakin kahden ihmisen välisen oikeudellisen suhteen muutos. Niin sanottu kirkollinen vihkiminen on oikeastaan aika hassu ilmaus. Vihkiminen on juridiikkaa. Kirkollista ja hengellistä toimituksessa ovat rukoukset, raamatunluvut, virret (jos niitä ylipäätään veisataan) ja siunaukset. No, onhan kysymyksessä se ”Jumalan edessä ja tämän seurakunnan läsnäollessa”, mutta eivätkö ihmiset ole aina Jumalan edessä, myös maistraatissa naimisiin mennessä?

– Kirkon tehtävänä on julistaa Jumalan rakkauden ja armon sanomaa, pitää heikompien puolta ja muistuttaa yksilöitä ja yhteiskuntaa Jeesuksen antamasta rakkauden käskystä. Se, minkä muotoisissa parisuhteissa eletään, on toissijainen kysymys sen rinnalla, miten me lähimmäisiämme kohtelemme. Maailmassa on muutenkin liian vähän rakkautta.

– Siellä, missä on rakkautta ja sitoutumisenpaloa, on jo siunaus. Olemassa olevalta todellisuudelta ei kannata sulkea silmiään. Historian saatossa on ollut paljon homoseksuaaleja ja sateenkaariperheitä, jotka ovat joutuneet elämään toisten ihmisten pelkojen vuoksi joutavan paineen alla. Toivon, että yhteiskuntamme olisi jo kypsä tekemään parannusta homoseksuaalien syrjimisestä ja demonisoinnista. Esimerkki historiasta: Keskiajalla kauppiaita inhottiin, koska heidän ajateltiin olevan lähtökohtaisesti ahneita, toisilta aina hyvän pois ottavia ja näin ollen demonien houkutuksiin sortuneita. Asenteet muuttuivat ja kauppiaista tuli vähitellen ”kunniallisia”. Sateenkaariperheiden onnen kunnioittaminen ei ole pois keneltäkään, vaikka niin vastustajat peloissaan argumentoivat kertoen enemmän itsestään kuin laajemmasta yhteisestä hyvästä.

Kritiikkiä:

– Arkkipiispa olisi halutessaan voinut profiloitua sillanrakentajaksi konservatiivien ja liberaalien välillä. Tällaista olisi kipeästi tarvittu. Sen sijaan arkkipiispa on toistuvasti ilmaissut varauksettoman tukensa homoseksuaalien avioitumiselle, myös kirkolliselle, ja avoimesti paheksunut toisensuuntaisia kannanottoja. Hän ei ole enää de facto koko kirkon arkkipiispa.

– Arkkipiispan kannanotto on varmasti iloinen asia toiselle puolelle jakautunutta kirkkoa, mutta tuntuu laskelmoidulta ja kylmältä toisella puolella. Tällainen käytös ei sovi piispalle ja heikentää tuntuvasti hänen uskottavuuttaan.

– Sukupuolineutraali avioliittolaki jakaa kirkkoa, joten viisas arkkipiispa ei olisi mennyt toisen kannan taakse toista vastaan. Ei ihmiset eronneet kirkosta eduskunnan äänestyksen takia, vaan koska kuvittelivat, että arkkipiispan kanta on koko kirkon kanta. Myötätuntoa hänen mokaansa kohtaa olisi tullut, jos hän olisi myöntänyt mokansa, mutta sen sijaan hän pahensi tilannetta kertoen kommenttiensa olevan harkittu. Hänen takiaan kymmenet tuhannet ihmiset erosivat kirkosta.

– Hän on luopunut kirkon avioliittokäsityksestä. Ja se myös ei vastaa raamatussa olevaa käsitystä avioliitosta.

– Arkkipiispa kirjoitti myös, että ”jos aloite hyväksytään, kenenkään avioliitto ei menetä yhtään arvostaan eikä yhdenkään lapsen asema vaarannu”. Tämä on tulkittavissa lupaukseksi. Mielestäni arkkipiispa ei voi luvata tällaista. Kanta on harkitsemattomasti muotoiltu. Kaiken kaikkiaan Mäkinen lähti kampanjoimaan poliittiselle kentälle, ohi oman virkansa ja se oli kokonaiskirkon kannalta tyhmästi tehty. Olisi piispan pitänyt ymmärtää, että hänen sanojaan käytetään mielipidevaikuttamisen ja poliittisen taivuttelun pönkkänä. Jää sellainen vaikutelma, että siihen hän pyrkikin.

– Koen arkkipiispan aika lailla omalta osaltaan tällä lausunnolla jo irtisanoutuneen kirkon virallisesta avioliittokäsityksestä, avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona – siitä käsityksestä, jota hän on ollut yhdessä muiden piispojen kanssa linjaamassa. Tällaisia omia kannanottoja uudelleenarvioinnin tarpeesta olisi ollut parempi esittää piispainkokouksessa ja kirkolliskokouksessa, kun kirkolliskokous siitä kuitenkin meidän kirkkomme osalta viime kädessä päättää.

– Mielestäni arkkipiispan olisi ollut tärkeää olla hiljaa eduskunnan päätöksen jälkeen. Kyllä olen kuullut seurakunnan jäseniltä, että arkkipiispan luottamus on kärsinyt. Hänen olisi hyvä tehdä omat johtopäätöksensä ja luopua. Itse olen perinteisellä avioliittokannalla, se on miehen ja naisen välinen liitto. Raamattu ei anna muuta vastausta.

– Kirkkojärjestyksen ensimmäisen luvun ensimmäisestä momentista: ”Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan”. Koko Raamattu ilmaisee hyvin yksiselitteisesti sen, että Jumala asetti avioliiton jo luomisen aamussa miestä ja naista varten. Uudessa Testamentissa Jeesus opetuksellaan vahvisti tämän ymmärryksen oikeaksi. Homoseksuaalisuuden harjoittamisen Raamattu toteaa Jumalan tahdon vastaiseksi asiaksi, synniksi. Ellei arkkipiispa kykene sitoutumaan kristilliseen avioliittokäsitykseen, joka Jumalan pyhästä sanasta kumpuaa, uudelleenarvioinnin paikka olisi siinä, onko arkkipiispalla edellytyksiä hoitaa nykyistä tehtäväänsä kirkossa.

Katso kaikki avoimet vastaukset täältä (pdf)