Paddington 2, Iso-Britannia/Ranska 2017. Ohjaus: Paul King. Pääosissa: Ben Whishaw, Hugh Grant, Brendan Gleeson. – Plaza & Star, Oulu.
Vaikka onkin kotoisin syvältä Perun perukoilta, Michael Bondin (1926–2017) luoma karhuherra Paddington on perienglantilaisuuden ilmentymä. Rakastaahan tämä kiltti ja kohtelias otus appelsiinimarmeladia ja on saanut nimensäkin lontoolaisen juna-aseman mukaan.
Mutta kannattaa huomata, että kaikesta englantilaisuuteen sopeutumisestaan huolimatta vuonna 1958 ensiesiintymisensä tehnyt Paddington on siirtolainen, maahanmuuttaja. Kesäkuussa 91-vuotiaana kuollut Michael Bond perustikin karhuhahmonsa toisen maailmansodan aikana evakuoituihin lapsiin, joita hän näki juna-asemilla. Myöhempinä vuosikymmeninä Paddingtonin katsottiin symboloivan siirtolaisia brittiläisen kansanyhteisön eri osista.
Nyt sen sijaan eletään Brexit-aikoja, ja historiallisen laajasta pakolaiskriisistä huolimatta, tai sen tähden, Britannia haluaa sulkeutua kuoreensa. Voitaneen siis sanoa, että Paddingtonin optimistista sanomaa tarvitaan nyt enemmän kuin aikoihin.
Paddington 2, jatko-osa vuoden 2014 elokuvalle, ei mitenkään korosta siirtolaisuusteemaa, mutta pilkahtelee se silti kuvioissa. Esimerkiksi tympeä korttelivahti herra Curry (Peter Capaldi) pitää Paddingtonia tunkeilijana, joka ei kuulu (sinänsä jo monikulttuuriseen) naapurustoon.
Joka tapauksessa karhuherrasta (alkuperäisenä äänenä Ben Whishaw) on tullut olennainen osa adoptioperheensä Brownien elämää.
Tarinan alussa Paddington haluaa ostaa syntymäpäivälahjan karhutädilleen Lucylle. Hän iskee silmänsä antiikkiliikkeestä löytämäänsä kuvakirjaan, mutta sitä havittelee myös ketku näyttelijä Phoenix Buchanan (Hugh Grant), joka tietää kirjan paljastavan aarteen kätköpaikan.
Kun Buchanan ryövää opuksen, Paddington saa syyt niskoilleen ja joutuu kalterien taakse. Mutta lempeä karhu marmeladiresepteineen kykenee sulattamaan paatuneiden rikollisten kovan kuoren.
Paddington 2 on malliesimerkki, miten nautittavaa niin sanottu kaupallinen, isolla rahalla ammattitaitoisesti tehty viihde-elokuva voi olla. Myös ensimmäisen osan ohjanneen Paul Kingin käsissä tarina rullaa sulavasti, leppeän slapstickin tahdittamana. Vaikka nykyajassa liikutaankin, kaiken yllä lepää ”vanhojen hyvien aikojen” romantisoidun turvallinen silaus.
Herkimmät pikkukatsojat saattavat ensin ahdistua Paddingtonin vankilatuomiosta, mutta rohkea karvaturri ottaa pian ohjat tinkimättä hyvistä tavoistaan.
Elokuva tarjoaa brittiläistä koomista valionäyttelemistä runsain mitoin, monien tuttujen naamojen kera. Hugh Grant, joka teki vastikään oivallisen sutkiroolin Florencessa, on tässäkin kerrassaan herkullinen kelmi. Myös vankilasta löytyy hupaisa kokoelma venkuloita.
