Ennen kristinuskoa Suomessa elettiin karhunvuoden rytmissä. Syysmattina karhu oli muhkeimmillaan, Heikinpäivänä se käänsi kylkeä ja Jyrinpäivänä heräsi. Kunnioitus karhua kohtaan näkyi myös sen tappamisessa.
"Karhu pyydettiin ikään kuin anteeksi pyytäen sen jumaluuden vuoksi. Tappamisen jälkeen sille pidettiin kunnon pidot, ja lopuksi karhu vietiin hautajaissaatossa petäjän juureen ja haudattiin sinne", kertoo professori Juha Pentikäinen.
"Kallo nostettiin puun latvaan. Siellä karhun henki sai olla rauhassa, kunnes sai uuden ruumiin inkarnaation kautta. Siinä on Pohjolan suuri kertomus."
Kenttämatkojen tuomisia
Karhun kannoilla -näyttelyn keskeisenä teemana ovat karhuun liittyvät myytit, rituaalit ja uskomukset. Näyttely esittelee uskontotieteilijä Juha Pentikäisen elämäntyötä pohjoisten, Ison karhun tähtikuvion alla elävien kansojen parissa.
Näyttelyn perustan muodostavat Pentikäisen pohjoisten kansojen pariin 1960--2007 tekemien kenttämatkojen tulokset. Esillä on hantien ja mansien, saamelaisten ja karjalaisten ikivanhan samanistinen maailmankuva sekä tarinoiden että esineiden muodossa.
Karhu toimii vanhojen kulttuurien kokoavana voimana. Otso näkyy vanhoissa kalliomaalauksissa, siperialaisen samaanin taikakaluissa sekä Andreas Alarieston maalauksissa ja kertomuksissa.
Ihmisen kaltainen karhu
Luonnonuskonnoissa karhua pidettiin jumalana, ja vielä keskiajallakin ajateltiin, että karhunpennusta tulee ihmisiä tai karhuja sen perusteella, imettääkö niitä nainen vai karhuemo. Jopa kirkkoisä Augustinus piti ihmisen ja karhun välistä suhdetta mahdollisena.
Karhun jumaluudesta kertoo myös sen ruumiinosien käyttö parantamis- ja noituusmenoissa. Karhunkynsi toi onnea ja voimaa, sääriluu tepsi kurkkutauteihin ja kämmennahalla saatiin karhu kaatamaan vihamiehen karjaa.
"Muutama vuosi sitten törmäsin karhuun metsätiellä. Uroskarhu nousi takatassuilleen ja vihelsi. Me tuijotimme toisiamme useita minuutteja. Kyllä sen katse on niin voimakas ja syvä, että sitä on vaikea ajatella vain eläimenä", Pentikäinen kertoo.
Siperian samaanien tuttu
Professori Pentikäinen on tehnyt lukuisia matkoja Venäjälle niin suomensukuisten kuin muidenkin alkuperäiskansojen pariin ja kerännyt matkoiltaan ainutlaatuisia esineitä ja tarinoita.
Suurin osa Pentikäisen aineistosta on saatu samaaneilta. Näyttelystä löytyykin niin Amurin nanainoidan kuin hantisamaaninkin rituaalivälineitä.
"Nanainoidan tehdessä kuolemaa Siperiassa minulle lähetettiin telegrammi, jossa kerrottiin että hyvin tuntemani samaani Maria Petrova Beldy oli käskenyt lahjoittaa kaikki henkensä Iivanille Leningradin takaa, eli minulle. Hänen jäämistönsä hakeminen on yksi Siperiaan tekemistäni paristakymmenestä matkasta", Pentikäinen muistelee.
Lahja Lapin yliopistolle
Pentikäisen laajaa kansanperinteen tutkimuskokoelmaa ollaan sijoittamassa Rovaniemelle, Lapin yliopiston alaisuuteen.
Tutkimuskokoelmat koostuvat yli 50 vuoden aikana kerätystä aineistosta, johon kuuluu muun muassa esineitä, valokuvia, päiväkirjoja ja videoita erityisesti Siperian alkuperäiskansojen parista.
Pentikäisen aineisto on yksi laajimpia yhden henkilön keräämiä maailmassa, ja sitä muuttamaan tarvittiin 50-kuutioinen rekka.
"Olen tyytyväinen siitä, että kokoelmalle löytyi sijoituspaikka kotimaasta, sillä liian moni kokoelma on päätynyt ulkomaille", Pentikäinen sanoo.
"Kokoelma on niin laaja, että uskoisin siitä riittävän teemoja kymmeneenkin eri näyttelyyn. Samanismin lisäksi materiaalia on esimerkiksi lestadiolaisuudesta ja vanhauskoisuudesta."
Karhumyytit, samaanien opit
Karhun kannoilla -näyttely esittelee uskontotieteilijä Juha Pentikäisen elämäntyötä pohjoisten kansojen etnografina karhuun liittyvien myyttien, rituaalien ja uskomusten kautta.
Näyttelyn perustan muodostavat professori Pentikäisen pohjoisten kansojen pariin tekemien kenttämatkojen tulokset. Esillä on hantien ja mansien, saamelaisten ja karjalaisten ikivanha samanistinen maailmankuva.
Kokonaisuus on kiertänyt useilla paikkakunnilla Suomessa ja Ruotsissa. Syksyllä näyttely suuntaa Firenzen ja Bolognan yliopistoihin sekä Ranskan kansallismuseoon.
Näyttely on esillä Arktikumissa 26. elokuuta asti.