Kansallismaisemiksi on Suomessa luokiteltu 27 kappaletta erilaisia kulttuurikohteita, kuten Tammerkoski ja sen rannan punatiiliset makasiinit. Maisemakohteina vaikkapa Imatrankoski, tai Oulankajokilaakso Sallassa ja Kuusamossa. Kaikkein tunnetuimpana suomalaisten mieliin on kasallismaisemana iskostunut Koli.
Kolin kanssa samantapainen pieni paikka löytyy Ylitornion Aavasaksalta. Paikka on jo kauan sitten saanut erikoisen maineensa tiedosta, että Aavasaksan huippu on eteläisin paikka, jonne keskikesän yön aurinko näkyy. Muinaisina aikoina ihmiset ovat kiivenneet juhlimaan tätä syvän kesän ihmettä, ja tuoneet uhrilahjansa auringon jumalalle. Tämä perinne säilyi pitkään viime vuosisadoille. Sitten tulivat uudet jumalat, ja nyt uhrataan vaara ukko ylijumalalle, matkailulle.
Olen luullut, että kansallismaisemat olisivat jonkinlaisen suojelun avulla turvattuja. Ei täydellisesti kuten kansallispuistot saatikka luonnonpuistot, mutta kuitenkin edes jollakin tavalla. Mutta näin ei näytä olevan.
Matkailuun näitä kohteita voidaan ottaa, kuten nyt on käymässä ja on jo käynyt Aavasaksalla, jonne on kohta valmistumassa 80 mökin kylä, jossa ikkunat on suunnattu pohjoiseen. Tältä suunnalta turistit voivat yrittää löytää revontulia. Tästä 13 miljoonan euron hankkeesta ely-keskus on rahoittanut neljä miljoonaa! Miten voi olla mahdollista, että juuri kansallismaisemaan voidaan tällaista hanketta tukea? Entäpä, minkä näköisille mökeille? Kauniiksi niitä on vaikea mieltää.
Matkailu Lapissa on monin paikoin jo ylimitoitettua. Pahin paikka on Rovaniemi, jonne tänä talvena odotetaan jo yli miljoonan turistin tuloa lentäen. Paikalliset ihmiset ovat tuskastuneet lyhytvuokraukseen ja lähikylien talojen pihoille työntyviin revontulien etsijöihin.
Aavasaksan hanketta perustellaan noiden ongelmien lieventämiseksi ja matkailun levittämiseksi useampaan lappilaiseen paikkaan. Auttavatko tällaiset kylät? Uusi revontulikylä samoilla sapluunoilla on jo suunnitteilla vähän pohjoisemmaksi Pellon kunnan vaaroille. Siellä ei ole pelkoa Aavasaksan kansallismaiseman tyyppisestä tuhosta. Lisäksi, revontulikyliä ei ole pakko suunnitella ympäristöään korkeammille paikoille.
Aavasaksan uhraaminen avaa kuitenkin mahdollisuuksia uusille löydöille, jotka vain pieni joukko tuntee. Paikka on koko maailmanhistoriallisesti hyvin merkittävä.
Ensinnäkin, Aavasaksa oli tunnettu Euroopassa jo 1700-luvulla. Ranskalaisen Maupertuin retkikunta suoritti Tornijokilaaksossa 1736–1737 kolmiomittaussarjan Tornion ja Pellon välisillä vaaranpäällisillä. Mittaukset osoittivat ensimmäisen kerran totuuden maapallon muodosta: Maa on navoiltaan litistyneen pallon muotoinen! Aavasaksalla sijaitsi yksi mittauspiste, ja tänne on pystytetty näiden mittausten kunniaksi Maupertuin muistomerkki.
Aavasaksa liittyy myös toiseen, myöhäisempään 1800-luvun alkupuolisolla tehtyyn mittaukseen, Sturen-ketjuun, joka suoritettiin myös kolmiomittaussarjana Mustalta mereltä Jäämerelle. Tämän ketjun yhtenä pisteenä kuudesta Suomessa olevista on Aavasaksa nimetty Unescon perintökohteeksi.
Toivottavasti nämä kaksi harvojen tuntemaa historiallista tapahtumaa tulevat nyt useimpien tuntemaksi tämän iglukylän yhteydessä.
Aavasaksa, lähes alkuperäisenä ja vain suhteellisen harvojen tuntemana paikkana, on tuhottu. Eikö mikään säily "pyhänä" matkailun edessä? Mitä sanoisitte, jos Kolin huipuille tehtäisiin samanlainen? Taitaisivat jo muutkin kuin vihreät herätä. Täällä kaukana etelän maista saa touhuta, mitä kukin haluaa. Aavasaksa ei saanut mitään tahoa valpastumaan.
Asko Aikkila
Oulu