Miesopiskelijat Suomen Keisarillisen Aleksanterin Yliopistosta ryhtyvät tapailemaan kodeissaan keväällä 1830.
Nuoret polttavat ahkerasti piippua. He pukeutuvat pitkiin takkeihin, kauluspaitoihin, suoriin housuihin ja tummiin kenkiin. Virttyneissä sohvahousuissa ei silloin kuljeskella julkisilla paikoilla. Tuskin tekokuituisia lökäpöksyjä on edes keksitty.
Ryhmä on Lauantaiseura. Se tapaa lauantai-iltaisin.
Kulttuurikeskustelu kiertyy aina Suomen idean ympärille. Miehet ovat lukeneet saksalaista filosofia G. W. F. Hegeliä ja heitä piinaa ajatus omasta kansakunnasta, valtiosta ja sen välttämättömyydestä.
Suomi oli irtaantunut 1809 Ruotsin valtakunnasta ja siirtynyt osaksi Venäjän keisarikuntaa. Yliopisto Turusta siirrettiin 1828 Helsinkiin, josta rakennettiin autonomisen Suomen pääkaupunkia.
Lauantaiseurassa kohtaavat muun muassa samaa ikäluokkaa olevat Johan Ludvig Runeberg (1804–1877), Elias Lönnrot (1802-1884), ja Johan Vilhelm Snellman (1806–1881).
Susanna Pettersson toteaa taiteen keräilystä 1800-luvun Suomessa kertovassa kirjassaan (Lumoutuneet, WSOY 2004), että ”kansallisen järjestäytymisen ensimmäisiä lipunkantajia oli 1831 perustettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, joka perustettiin lauantaiseuralaisten aloitteesta levittämään tietoa isänmaasta ja edistämään kansan kielen viljelyä ja luomaan kansankielistä kirjallisuutta sekä ylemmälle että alemmille yhteiskuntaryhmille. Myös suomen kielen opetusta yliopistossa tehostettiin ja ensimmäiset suomalais-ugrilaisia kieliä koskevat tutkimushankkeet saivat alkunsa.”
Matti Klingen mukaan (Bernadotten ja Leninin välissä, WSOY 1975) Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tärkein tehtävä alkuvuosina oli Runebergin kirjoittaman Hirvenhiihtäjät-runoelman (1832) suomentaminen sekä Kalevalan (1835) levittäminen.
Klinge tuo esiin, miten Runeberg sepitti Suomelle ihannehistoriaa: ”Hirvenhiihtäjät esitti suomalaisen maiseman ja suomalaiset kansanihmiset antiikkisten ihanteiden valossa. Runeberg esitti suomalaiset harmonisina, tasapainoisina, köyhyydessäänkin iloisina ja tyytyväisinä ihmisinä. Tämä arkadinen idylli tuli olemaan ensimmäinen ja syvällisimmin vaikuttanut suomalainen isänmaankuvaus.”
Runeberg oli yhtenä oppineista laatimassa myös asiakirjaa Suomen Taideyhdistyksen perustamisesta 1834.
Runebergin asui seinänvierukset kirjoilla vuoratussa vuokra-asunnossa Fredrik Cygnaeuksen (1807–1881) kanssa. Cygnaeuksen sanotaan olleen ”uomo universale”, kaikkeen kykenevä, kaikesta kiinnostunut ja kaikessa mukana oleva sivistynyt mies.
”Meille on sivistys ja sen korkein ilmestysmuoto, tiede ja taide, elinehto vielä syvemmässä merkityksessä kuin muille kansoille. Minä luulen, että Suomen kansan elämä tai kuolema tulee olennaisesti riippumaan siitä sivistyksen etevämmyydestä, jonka se voi nostaa kilveksi uhkaavia aineellisia voimia vastaan”, Cygnaeus kirjoitti vuonna 1875.
Fredrik Cygnaeus keräsi taidetta ja ihaili suomalaisia romanttisia maisema- ja eläinmaalauksia. Hän sanoi veljesten Ferdinand (1822–1906), Magnus (1805–1868) ja Wilhelm von Wrightin (1810–1887) maalaavan väreillään samalla tavalla kuin Runeberg sanoilla.
Lauantaiseura hiipui 1830-luvun lopulla, kun sen aktiivit keski-ikäistyivät ja keskittyivät töihinsä.
Uudenlainen Lauantaiseura Suomeen syntyi 1981. Se oli salanimi Helsingin Sanomien politiikan toimituksen ryhmälle, joka tuuletti Tamminiemen pesänjakat -kirjassaan poliittisen eliitin ummehtuneita tapoja Urho Kekkosen loppuaikoina.
Juttu on julkaistu Kalevassa 5.2.2017.