Matkalaisten vetäjänä toimineen Saana Lindvallin,18, tavoite oli tarjota nuorille partiolaisille elämyksellinen leiri ulkomailla. "Yleensä kansainvälisille leireille lähtevät ryhmät kootaan vaeltajista eli yli 16-vuotiaista partiolaisista. Nyt menivät oikeasti nuoret leirille", hän toteaa.
Matkaan lähti joukko oululaisen Pohjan Veikot -lippukunnan partiolaisia. Saana Lindvallin apuna toisena vetäjänä toimi Eetu Marjakangas, 17, joka oli niin henkinen kuin fyysinenkin tuki koko matkan ajan.
Ryhmään kuuluivat heidän lisäkseen Rosa Lindeman, 15, Satu Huotari, 13, Ville Korkiala, 16, Lauri Vehtala, 13, Auni Haapala, 13, Matti Kinnunen, 21, ja Eemeli Marttila, 14.
Ajatus partioleiristä Latviassa syntyi viime kesänä Rokualla järjestetyllä kansainvälisellä nuorisopartioleirillä. Siellä latvialaiset leirin johtajat Nils Klints ja Kristaps Simons kutsuivat Saanan Latviaan. "Lupasin ainakin itse mennä, mutta homma levisi käsistä positiivisella tavalla", Saana nauraa.
Leiri oli riikalaisen NMKY-lippukunnan nro 155:n kymmenvuotis juhlaleiri ja se kuului NMKY:n kansainväliseen yhteistyöhön. Leirille osallistui neljä saksalaista ja kolme riikalaista lippukuntaa. Yhteensä leiriläisiä oli likimain kuusikymmentä sudenpennut mukaan lukien.
Paikan päällä selvisi, että leiri on poikaleiri, ja ainoita tyttöjä leirillä olivatkin Pohjan Veikkojen reippaat tytöt.
Aamut kuin armeijassa
Matka alkoi lauantaina 19. heinäkuuta junamatkalla Oulusta Helsinkiin. Perille Kuldigaan, vanhaan hansakaupunkiin, jossa leiri pidettiin, päästiin Tallinnan kautta. Ensin Helsingistä lautalla Tallinnaan ja sieltä julkisella reittilinja-autolla määränpäähän. Aikataulu oli varsin tiukka ja myöhästymisiä ei olisi saanut päästä käymään. Onneksi kaikki meni kuitenkin suunnitelmien mukaan.
Joka päivä oli ohjelmaa täynnä. Siihen kuului esimerkiksi katapulttikisa, jossa kaikkien joukkueiden täytyi tehdä itse omat katapultit, jotka olivat kuin keskiajan suursodista. Katapulteilla ammuttiin vesi-ilmapalloja, joiden tarkoitus oli osua vastajoukkueen pelaajiin. Katapultit eivät saaneet kastua, ja jos johonkin pelaajaan osui, hän oli pois pelistä. Oululaisten joukkue tuli iloisesti toiseksi.
Päiväohjelmaan kuului myös aamujumppa, joka herätti hämmästystä. "Kun Suomessa partioleireillä pidetään aamujumppaa, se käsittää muutaman haarahyppy askeleen. Täällä me juostiin noin yhden, kahden kilometrin juoksulenkki", kertovat Rosa ja Eetu.
Muiltakin osin leiri oli enemmän armeijan tyylistä kuin Suomessa. "Latvia on ollut niin vähän aikaa itsenäinen, että partiotoiminta siellä on aika isänmaallista", Eetu selventää.
Piimässä keitettyjä perunoita
Ruoka piti kaikkien leiriläisten itse tehdä ja se tuotti kokeneillekin partiolaisille hieman päänvaivaa. Heille kun annettiin ruokatavarat käteen ja sanottiin, että tehkää itsellenne ruokaa! Helppoa se ei ollut, sillä he eivät tienneet yhtään mitä ruoka, jota heille annettiin, oli.
Ensimmäinen ateria oli hyvin eksoottinen. Perunoita piimässä keitettynä, paistettua avomaankurkkua, sillejä mannasuurimoihin kieritettyinä ja paistettuina. Saattoi osalla porukasta jäädä vähän nälkäkin tuollaisen aterian jälkeen.
Loppua kohden ruuanteko alkoi sujua, kun toimintatavaksi otettiin ruokien maistelu ennen kuin niille tehtiin mitään.
Partiohatun metsästys
Kotimatka meni samaa reittiä kuin tullessakin. Koko matkan ainoa läheltä piti -tilanne oli, kun Saana haki Eetun uuden huopaisen partiohatun linja-autosta. Hattu jäi matkalla Latviasta Tallinnaan hattuhyllylle.
Saana soitti linja-autoasemalle ja pyysi ohjeet miten sinne pääsee. Saana juoksi neuvotulle linja-autopysäkille ja hyppäsi linja-autoon. Hattu löytyi, ja Saana ehti vielä lauttaankin.
"Montaa muuta hattua en olisi lähtenyt hakemaan, mutta noita ei Suomesta saa kuin todella kalliilla hinnalla", Saana selittää.
Kokonaisuutena leiri oli todella onnistunut, ja kaikki matkalaiset olisivat valmiita lähtemään uudelleen, jos tilaisuus ilmaantuisi.
"Ampiaisia Latviassa oli yhtä paljon kuin meillä paarmoja", selittävät nuoret leirin huonoja puolia. "Vain kaksi säästyi ampiaisen pistolta", Saana sanoo.
"Aluksi jännitti lähteä seitsemän alaikäisen kanssa ulkomaille, mutta kaikki olivat kuitenkin tuttuja keskenään, joten sen vuoksi oli kuitenkin turvallista lähteä", kertoo Saana. "Turhaa puhetta, ettei idässä pärjäisi", hän jatkaa.
Leiriä varten partiolaiset keräsivät rahaa muun muassa osallistumalla Suomen Sotainvalidien joulukeräykseen sekä myymällä makkaraa Oulussa Iinatin moottoriurheilukeskuksessa järjestetyissä jokamiesluokan SM-kisoissa.